Radiosta kuultiin kun lippu nostettiin Tähtitorninmäellä, Heikki Ylikangas puhui jämerästi, tuuli puhalteli leudosti. Poikkesimme kävelyllä Mannerheim-museoon, missä en ole käynyt pariin vuosikymmeneen eikä Marja koskaan. Onpa museo kehittynyt, viimeksi se oli jokseenkin nukahtanut soturin koti. Nyt sitä esiteltiin tarmokkaasti, aineistoa oli paljon lisää ja kaikki ryhdikkäässä järjestyksessä. Suurimman vaikutuksen tekee edelleen makuuhuone ja kenttävuode, missä Mannerheim vietti 4-5 tunnin yöunet viileässä ilmassa. Vain siinä meillä on samoja piirteitä.
Harvinaisen leppoisa juhlapäivä, ei virallista menoa mihinkään, ei edes juhlapuhetta missään päin maata. Kaikessa rauhassa keskityttiin katsomaan linnan juhlia, joita voitiin nyt muistorikkaasti jännätä penkkiurheilijoina. Marja muisteli innoissaan viimekertaista juhlaa, missä hilluimme Eeva-Liisan kanssa. Olihan pukuja nytkin kerrakseen, mutta niistä en nyt mainitse mitään, sillä kerran kommentoituani pukuja sain siitä kärsiä vuosikausia julkista häpeää. Tuttuja oli vähän, kirjailijoita niukasti, kulttuurisakkia ja poppareitakin karsittu. Urheilijoita, upea Anna-Kaisa etukärjessä. Myös Eija-Riitta, Tanja ja Guzenina olivat ihania, muista puhumatta.
Joku taas ihmettelee radiossa, mikä näissä juhlissa vetää, ikään kuin se olisi jonkunlainen arvoitus. Meitä katsojia oli nytkin yli kaksi miljoonaa. Eikö ole enää suuria yleisöjä? Mieleen palautui Björn Wahlroosin puhe Tieto-Finlandian jakotilaisuudessa, missä hän kaipasi lisää näyttäviä seremonioita harmaaseen tasavaltaan. Tämä on ainoa, aika kansanomainen hengeltään tämäkin, eikä siellä näkynyt edes Nallea itseään. Olihan sentään Klinge.
Mutta vähän tyhjänaikaista tällainen katselu on, haastattelut keveitä ja pintapuolisia, tanssi ahdasta ja yleinen ilo jää sinne ruudun tuolle puolen. Itsenäisyyttä tulin painokkaammin ajatelleeksi lukiessani edelleen Jakobsonin jännittävää draamaa Diplomaattien talvisota. Myös Tiian ohjaamaa Laulua Kuujärvestä kuuntelimme radiosta hartauden vallassa, hieno ohjelma. Ja huomio huomio: Jylhä-kirjasta on viimein ilmestynyt hyvä tasapainoinen arvio Kanavassa.