Jaettiin Tieto-Finlandia Fennian Casinossa.

Mainio tilaisuus, Björn Wahlroos piti kerrassaan hienon puheen, jollaisia kuulee harvoin näissä yhteyksissä. Paitsi olihan Veikko Sonnisen puhekin varsin jämerä viime vuonna. Silloin tilaisuuden latisti palkinnonsaajan poissaolo, nyt Henrika Tandefelt vastaili ja kiitteli kauniisti.

Wahlroos kaipasi – viitaten palkitun teoksen aihepiiriin – komeampaa seremoniallisuutta myös Suomen nykypäivän valtiolliseen elämään. Seremonialla vahvistetaan instituutioiden asemaa kuten vaikkapa presidentin virkaanastujaisissa. Tästä jatkoimme pöydässämme, varsinkin kun Matti Klinge liittyi joukkoon. Miten kohentaa seremonioita? Klingen vastaus kuului: osanottajien täytyy osata ja haluta näytellä roolinsa seremonioissa. Nyt meillä on valitettavan epäseremoniallinen presidentti. Vielä kaksi vuotta, on kuulemma siellä täällä huokailtu.

Muuten sain seurata jännittävää duellia Matiaksen ja Katarina Eskolan välillä, aiheena muuan vanhempi tietokirja eli Isän huone. Matiaksen mielestä tyttäret eivät yllä isiensä elämäntyön kuvaajiksi, mutta Katarinan mukaan juuri intiimi perheensisäinen näkökulma on kirjassa tavoitteenakin, ei isän tieteellisen työn arviointi.

Myös sivusimme Klingen päiväkirjoissa esiintyvää minun Waltari-kirjani kritiikkiä, jota Matias väitti miltei ylistäväksi, jaa-a. Kenties hänen skaalassaan. Sonnisen antama tuki tässä tilaisuudessa viime vuonna oli omaa luokkaansa ja on kantanut näihin päiviin saakka. Hauska oli puhella niitä sekä näitä lounaan ja viinin äärellä. Anna Kuismin on jo aikaa irtisanoutunut kirjallisuusarkiston johdosta! Senkin vasta kuulin. Kiintoisia projekteja hänellä tuntuu riittävän.

Itse Tieto-Finlandiasta olimme kaiketi yksimielisiä siitä, että valinta oli hyvä ja oikea, vaikka emme kaikkia kirveitä ja majakoita ole ehtineet tässä lukeakaan. Hauskasti Wahlroos kehui hopealle jäänyttä huumeita käsittelevää kirjaa muistelemalla ikäpolvensa kokeiluja 60-luvulla; ehdokaskirjasta ilmeni, että kemialliset tajunnanlaajentamiset ovat jopa sitäkin aikakautta vanhempaa perua. Mutta todellisuus suo sittenkin parhaan huumauksen sille, joka sen tajuaa.