Runollinen sadepäivä. Waltarin runoista tehty cd-levy julkistettiin Elitessä aamukahvilla. Sävelet laittoi Antero Priha, Harri Saksala laulaa ja Henrik Otto Donner puheli muuten mukavia. Hän kertoi asuneensa Tunturikadulla kolmannessa kerroksessa, kun Waltarit olivat siinä pohjakerroksessa. Joskus saatiin Mika houkutelluksi nuorten radikaalien jatkoille, hän halusi tunnetusti tietää mitä nuorten päissä liikkui. Mutta rouva Marjatta nouti hänet yleensä hyvissä ajoin kotiin.

Yhden lauseen olisin saanut tästä lisää elämäkertaani, mutta viittasin kyllä Waltarin kontakteihin Aimo Kanervan kautta radikalismin kärkijoukkoihin. Tulihan paksuutta riittämiin nytkin. Saksala oli oikein jaksanut kantaa kirjani Eliten pöytään nimikirjoitusta varten.

Illalla kuultiin sitten lauluista live-esityksiä samassa paikassa. Muutamat hitaan mietteliäät sävellykset tekevät oikeutta Waltarin herkille runoille, joukossa pari mieleen jäävää: ’Viimeinen kevätyö’ ja ’Kenraali kuolee aamunkoitteessa’. Hienoa että peräti 14 runoa on sävelletty, aiemmista muistamme Petri Petterssonin ’Nuoruuden’ ja Ilkka Kuusiston ’Oi Natsarealaisen’ (Sinun ristisi juureen) ja Jorma Panulakin sävelsi sen ’Dinahin’, joka esitettiin kantaatin tapaan viime syksyn Waltari-juhlissa.

Prihan sävellystyö on kattavin ja paneutunein. Saksala tulkitsee karhealla koristelemattomalla tunteella. Donner luonnehti, että runot ovat täyttä tätä päivää, ja nyt kuullun perusteella on myönnettävä, että tekijät ovat iskeneet otolliseen suoneen.

’Lauluja Saatanalle’ jäi aikanaan 1926 julkaisematta ja piilee kätkössä edelleen, esitelty sentään elämäkerrassani ja laajemmin Ritva Haavikon kirjassa. Joku nekin hurjat runot vielä sävelittää, kukaties lauluyhtye Loordi.

Julkistamistilaisuudessa esittelin pyynnöstä vähän taustaa näille runoille. Waltarihan suunnitteli ensin runoilijan uraa, mutta luopui ajoissa, eikä koskaan itse oikein arvostanut runojaan, kirjoitti niitä sitten pöytälaatikkoon, mutta viisi kokoelmaa on sentään elinaikana julkaistu ja kuudes kuoleman jälkeen. Hänen tunnetun ohjeensa mukaan runoilija voi elää Suomessa, mutta parempi hänen sittenkin olisi kuolla. Moni on noudattanut ohjetta.

Marja käymässä Tarvasjoella, joten nautimme lauluja Tiian kanssa Elitessä ja meillä oli oikein mukavaa. Oli vähän muutakin puheltavaa, lähinnä Jylhästä, jota Tiia on tulkinnut hienosti radioon; kuullaan taas itsenäisyyspäivänä.