Syksyn tärkein sessio on täytetty.

Eilen hurautimme Tapanilaan ja sieppasimme Vesan kyytiin ja ajelimme Kyröön. Säteilevä pilvetön pakkaspäivä. Ehdimme juuri vaihtamaan talvirenkaat ja tutustuimme Vepan baariin (Vesalle uusi tuttavuus), tapasimme itsensä Vepankin ja palasimme omille maille.

Sitten: ne suuret laiturinvetotalkoot. Tähän on keskitytty. Kuinka saadaan savusaunan 25-metrinen lip-lap-laituri ehjänä maihin? Tauno oli varustautunut traktorilla ja vinssillä sekä köysillä ja teknisellä välineistöllä. Vesalla oli hurtti henki päällä. Ensin tehtävä tuntui mahdottomalta, koska kuinkas ”nyppäiset” syvälle pohjaliejuun juntatut metallipylväät ylös? Et kuinkaan. Piti ruveta irrottelemaan laiturin osia pylväistä, osin irrottaa laudoitustakin ja sitten vain vinssillä rantaa kohti yksitellen. Pahaksi onneksi jääriite oli jo ehtinyt aika vahvaksi ja senkin rikkomisessa meni aikaa ja voimia.

Mutta äärimmäisin ponnistuksin hanke lopulta onnistui. Vesa ei siekaile mitään, vaan seikkaili laiturilautoilla hyistä vettä säikkymättä ja Tauno ohjasi toimia terävillä käskyillä. Ihmeellistä että siinä ne nyt lojuvat päällekkäin laiturin palat rantapiitassa.

Voisiko tämä onnistua jotenkin helpomminkin? Ensi syksynä suunnittelemme uuden tekniikan. Mutta Vesa, joka rakastaa erityisesti vaikeita talkoita, oli hieman pettynyt näinkin nopeaan lopputulokseen. Ja Tauno sanoi, että ”Mä olen niin paljo joutunu elämäsäni vaikeita hommia tekeen…” Joten me pojat saunoimme riemurinnoin onnistuneen koitoksen päätteeksi Marjan emännöidessä ja kehuessa meitä. Tulosen sahti maistui!

Mutta tänään oltiin kuin oltiinkin hyvässä vedossa esiintymään kirjakahvilassa.

Kirjamme Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija oli aiheena, ja yllättävänkin paljon veti yleisöä. Siellä oli suunnilleen koko Hämeenkyrön kirjallisesti sivistynyt älymystö. Jota sentään on parhaimmillaan puolisensataa.

Johdattelin aiheeseen ja kirjan taustaan sekä tekovaiheisiin, ja sitten Vesa piti pääpuheenvuoron talvisodasta Yrjö Jylhän kokemana. Erinomaisesti pitikin, havainnollisesti ja puhuttelevasti. Siinä Taipaleen taistelut tulivat todella eläviksi. Yleisö kuunteli hiiskumatta, ja keskustelu virisi juttujemme jälkeen. Talvisota on edelleen monelle läheinen aihe, myös omin perhemuistoin kuten Jarmo Puntalolle juuri Taipaleen taistelut. Mehän vastailimme risteileviin kysymyksiin parhaamme mukaan. Meillä olisi nyt hyvä paketti koossa, sen kun tilaatte muuallekin.

Ihmeeksemme pitkä jono kertyi myös kirjan ostajia ja nimikirjoitusten pyytäjiä. Olimme aivan polleita Vesan kanssa. Tilaisuuden lopuksi kukitimme Aulikki Plihtarin, ihanan kirjastonjohtajan, jonka viimeinen kirjakahvila tämä oli. Mahtaneeko jatkua ollenkaan kun Aulikki jää kohta eläkkeelle. Sopii epäillä. Hänelle ei kai valita lainkaan seuraajaa! Kuulimme muutenkin Hämeenkyrön hyvin heikosta taloustilanteesta. Siinä on Kari Häkämiehellä hikinen homma nostaa vanha ökypitäjä taas jaloilleen.

Nämä synkkenevät näkymät eivät kuitenkaan himmentäneet suuremmin iloista mieltämme, kun tuuppasimme mustassa illassa takaisin Tapanilaan ja Helsinkiin. Tehokas ja monipuolinen syyskeikka oli onnellisesti takana.