Eilen oli mukava päivä, kaikenlaisia lämmittäviä tervehdyksiä sateli. Mutta en lakkaa muistelemasta, että nimipäiväni oli ennen vanhaan tuoksuvana toukokuuna, kesän kynnyksellä. Kustaa Vilkunan rötöksiä heittää se synkkään syksyyn, vaan onpa lähellä isänpäivää. Minne sopisi tulenjumaluus? Olkoon nyt tässä.

Poikkesin pankkimatkalla Casinon saliin kuuntelemaan Finlandian kirjallisuusehdokkuuksia. Raadin puheenjohtajan Liisa Steinbyn puhe ravisteli nykykirjallisuuden kyynisyyttä ja väkivaltaa, mistä arvatenkin alan toimijat eivät pitäneet. Väärin ravisteltu! Minusta puhe oli sympaattisen suorasukainen, valtavirtaa vastaan. Ehdokkaatkin ovat enimmältä raikkaita, yllättäviä kuten hyvin sopiikin. Muutama ”varma” putosi pois. Siihen kaikki raadit pyrkivät. Luen juuri Melenderin Ranskalaista ystävää (Marjan kehumaa) ja toivoinkin sitä ehdokkaaksi: pätevää tekoa. Myös Salon kaupunkia kuvaava esikoinen kiinnostaa. (Marja aloitti sitä eikä heti innostunut.)

Sain alta pois luetuksi Lehtisen romaanin, vaikka sitkasta oli välillä. Siivetönnä en voi lentää ottaa ison lohkareen ja näyttää kuinka maata on rakennettu, sanoilla ja töillä. Mutta yhä ohenevampaa kronikkaa se on loppupuolella, osuvia havaintoja, uusia ja vanhoja vitsejä, joskus hauskoja. Kylmää ihmiskuvausta, ikään kuin loitolta nähtyä. Kertojan ääni on vahva, ihmiset litteitä, tyypillisiä. Alhaalta ponnistavan suomenkielisen yrittäjän täydellinen kosto on odotusten mukainen. Mutta olivatko kaikki kelmejä ja syntisiä? Kulttuurielämää sivutessaan Lehtinen karrikoi aina hiukan vinosti. Politiikka on likaista peliä alusta loppuun, tosin tuloksellista.

Illalla poikkesimme Kaapelitehtaalle katsomaan ”tanssiesitystä” Ihmisen asussa: neljä naista otti erilaisia asentoja ja osoitti erilaisia tunteita paljaaltaan, hauskasti häpeilemättä, tunnin verran. Yksi oli Niina Hosiaisluoma, joka esitti paksua perhosta aikanaan Ikaalisissa varsin valloittavasti. Hurja oli heittäytymisensä tässäkin. Eeva Muilu ja entinen oppilaani Milja Sarkola suunnittelivat. Tukea oli saatu neljältä rikkaalta mesenaatilta! Hyviä hakemuksenkirjoittajia.

Alma palasi Poznaniin ja Aino lähti Dodon lähettiläänä Maliin, siellä seikkailevat maailmalla pelottomat tyttäreni. Vilho sentään puurtaa Pirkanmaalla ja tekee rokkarien pikahaastattelukeikkoja eri puolille Eurooppaa. Näkemisiin jouluksi.