Koko päivän järjestin kirjahyllyjä, kun uusi tuli Boknäsiltä aamulla. Erinomainen palvelu siinä firmassa, eipä tarvinnut itse ruveta hyllyjä kokoamaan. Pojat latoivat tunnissa elementit kohdalleen. Hauskaa kun saa purkaa liikojen kirjojen ahdinkoa puhtaille hyllyille.

Kirjailijat kaipaavat tehokkaampaa markkinointia WSOY:llä. Milläs firmalla sen paremmat ja näkyvämmät mainokset onkaan, ainakin Hesarissa. Kun yksi saa ison kuvansa lehteen, toisetkin haluavat. Ja ne jotka ovat eniten saaneet tähän asti ja parhaiten menestyneet, tahtovat sitä lajia lisää, tietysti. Saas nähdä mihin tämä hyväosaisten kapina yltää.

Pitäisiköhän meidänkin Vesan kanssa nostaa vastavuoroisesti kapinalippu salkoon Otavassa, kun meidän Jylhä-kirjamme hiipi kaikessa hiljaisuudessa julkisuuteen. Ja jäi kaiken lisäksi täydellisesti Haavikon jalkoihin. Mutta kärsivällisyyttä, kirjoilla on aikansa ja kohtalonsa, eikä menestystä mitata nopeilla myyntiluvuilla.

Olen julkaissut kirjoja viideltä kustantajalta, mutta totta puhuen en ole koskaan tuntenut aktiivista innostusta puuttua työnantajan asioihin. He hoitavat hommansa luultavasti niin hyvin kuin osaavat ja tahtovat, alansa ammattilaisia kun ovat. En tunne kutsumusta ryhtyä heitä neuvomaan. Minä kirjoittajana yritän vastata omista töistäni ja kartuttaa tätä omaa pientä leiviskääni voimieni mukaan. En himoitse markkinointiyhteistyöhön, niin trendikästä ja edullista kuin se voisikin olla.

Waltari-kirjan vaiheilta sain WSOY:llä parasta mahdollista palvelua, eikä hullummalta näytä tämä Meriluoto-hankekaan, yhteyksiä on otettu ja kirjaa suunniteltu. Joten hätäkö tässä.