Kirjallinen merkkitapaus, Matti Pitkon vanhoista pakinoista leikattujen siivujen kokoelma on ilmestynyt. Tampereen vähän seisahtaneeseen kirjalliseen elämään se saapuu valoraketin tavoin. Lasse Lehtinen nostaa Pitkon ansaitusti tiiviin tyylin mestarina Sillanpään edelle Aamulehdessä, vähemmistä vertauskohteista nyt puhumattakaan. Uskon että useimmat lukevat tämän ovelan travestian täytenä totena.

Kolumnistin ei tarvitse olla kovin tarkkana arvioissaan. Kirsikka Moring lähetti terveisiä Hesan kanavalta ministeri Pekkariselle: brittidraamassa Thatcherista kabinetin brittikollegat vasta ”ähkyilivät”. Ikään kuin P:n kritiikissä olisi siitä ollut kyse. Kysymys missä määrin fiktio saa etääntyä tällaisessa draamassa todellisuudesta on toinen kysymys. Britit tutkivat uskoakseni millintarkkaan mitä todella tapahtui; jos siinä ähkyiltiin, se kuvattiin, mutta ei tekijöiden omia keksintöjä tai tulkintoja kuten meillä.

Kirjamessut ovat ovella, sen huomaa lehtien yhä lihavammista kirjaliitteistä, mistä ei ole pahaa sanaa sanottavana. Moni mainio kirja jää tämän massiivisen markkinakohun siimekseen, mutta messuilla kulkemalla voi itse kukin tehdä omia löytöjä. Siellä on käväistävä, siihen tässä vähän valmistaudutaan täälläkin. Puhumme Vesan kanssa Jylhästä Jarmo Papinniemen johdattelemana perjantaina, ja sitten keskustellaan Saaren ja Tarkan kanssa elämäkerroista sunnuntaina. Petäjä vetää naruja. Aineksia ainakin on riittämiin, ehkä mielenkiintoakin. Siellä tapailemme.