Jäi kertomatta, että taas kissan kävi hyvin, taas se putosi jaloilleen. Tyyne jaksoi sittenkin ottaa sen hoitoonsa. Yhdeksän elämää, ehkä tulee vielä kymmenes.
Sukkelasti kävi, kun Tv1 lähetti BBC:n Thatcher-draaman heti meidän Jäätteenmäkemme perään. Vertailuista tuli kohtuuton, olihan eroa. Molemmissa sama aihe: naispääministerin kukistuminen. Margaret oli ehtinyt hallita oliko se 11 vuotta, Anneli pari kuukautta. Mutta suurin ero oli draamojen toteuttamisessa. Britit tekevät todenmukaista ja intensiivistä työtä, perinpohjin tutkittua. Meillä otetaan näitä löysiä fiktiivisiä vapauksia. Toiseksi siellä on vara valita jopa näköisiä ja eteviä näyttelijöitä, meillä vähän sinne päin mitä sattuu olemaan tarjolla. Pääroolit kummassakin draamassa hienoja, mutta britit jaksavat ulottaa tarkkuuden laitamallekin. Tietysti he kuvaavat myös draaman käännekohdat ja keskeiset tapaukset siekailematta turvautumatta ylihyppäyksiin ja tiedotteisiin. Mikä murtuminen Lindsay Duncanilla viimeisessä kokouksessa! Thatcherin kujanjuoksua voi todella sanoa intensiivisesti kuvatuksi, mitä määrettä joku kriitikko yritti tarjota Jäätteenmäen kapeaan ja nopeaan hervahtamiseen.
Palattu Helsinkiin, asunto pienen mullistuksen kourissa, kalustoa yritämme uusia. Tämä on aika lailla vielä vanhempieni jäljiltä, sinänsä muistorikas kotoinen porvarismuseo.