Haavikko-niminen mies pitää hallussaan, mukaansa vetävä kirja. Luin matkalla Varkauteen ja lopetin paluumatkalla. Haavikko tuli lähelle ja kieltämättä myös Mane Saari. Tällaista elämäkertaa ei meillä ole ennen julkaistu, totta mitä Heikki Haavikko sanoo. Mutta ovatko potilastiedot pahasta? Tästä nyt saa lukea, mitä on tulla vanhaksi ja sairaaksi. Ei naurata paitsi välillä. Haavikko säilytti terävän pään, vaikka ruumis kaatuili.

Kiintoisaa lukea tätä kirjallisuuden tekemisen kääntöpuolta, sotaa kustantajissa. Haavikosta opin uutta. Hänen kielensä on hyvin tallessa Saaren muistiinpanoissa. Jos tätä ei olisi julkaistu, vähemmän tietäisimme akateemikosta. Tuleeko nyt tietoa liikaa? Ei mielestäni. Varsinkin Haavikon ja Otavan suhteista Saari osaa kertoa täyteläisesti, hyvällä tuntemuksella, perinpohjin. On surku Otavaa, kun menettää oikeudet, vaikka ne eivät paljon tuota, symbolisesti enemmän. Haavikko tiesi ettei hän myy, tätä Saarenkin kirjasta ennusti taloudellista katastrofia. Taitaa se paremmin nyt menestyä Heikin ansiosta. Muutenkin. Se on eläytyen ja omalla tekniikalla, lainavaloilla mutta kiihkomielin kirjoitettu.

Harvaa kirjaa olen lukenut yhtä intensiivisesti, yhtäjaksoisesti. Melkein harmitti kun piti välillä puhua ja esiintyä. Hyvin ystävällisesti 40-vuotias Kirja-Varkaus kohteli, piti huolta ja emännöi. Oli mukavaa. Stora Enso uhkaa lähteä Varkaudesta. Onneksi kävin vielä kerran ennen kuin Varkaus loppuu. Ennen Ahlström kuulemma huolehti kaikesta, joka neljäs oli siellä töissä. Kohta on lappu luukulla, alasajo jatkuu.

Luin kirjan loppuun paluumatkalla. Piti otteessaan viimeiseen riviin saakka. Tuli heti halu tarttua teoksiin. Barr-nimiseen mieheen ensimmäisenä. Niin paljon kuin kuulin sentään Ritvalta aikoinani, kollegalta yliopistossa, nyt moni asia vasta loksahti kohdalleen. Haavikkoa puhutin viimeksi Ritvan päivillä muutama vuosi sitten, silloin oli tämä Bobrikovin kaksoisagentin rooli pinnassa, yksi Haavikon myöhäisistä teemoista. Haavikko puhui, ei juuri kysellyt saati kuunnellut. Omanlaisensa kirjailija, heti tunnistettavissa, silti hankala avata. Saari antaa avaimia. Haavikko pilkkaa niitä, jotka pitävät häntä vaikeaselkoisena. Saaren kirja tekee Haavikosta selkoisemman, ainakin läheisemmän, helpomman astua sisään. Kannattaa lukea ennen kuin tuomita.