Palattu Mikkelistä, missä oli hyvin järjestetty tilaisuus kirjaston ja suomalais-ranskalaisen yhdistyksen yhteisvoimin Mika Waltarin suhteesta Ranskaan. Kuulijoita peräti puolisentoista sataa, iso sali jokseenkin täynnä, keskustelu ja mielenkiinto vilkasta. Waltari-kiertue ei siis ota loppuakseen, koska aihe edelleen vetää ja kiinnostaa.
Tilaisuuden kruunasi iltapala Mikkeli-klubilla, missä sain istua pöydässä Marskin paikalla ja nauttia asianmukaisen repertoaarin piripintaryypystä kahviin avec. Klubin puheenjohtaja Juha Ollikainen isännöi ja kertoi valaisevia tarinoita Kalevasta ja Päämajasta. Seurue muutenkin viihdyttävää, daamit viehkeitä; harvoin näin onnistuneita kokonaisuuksia matkapuhujalle tarjoillaan.
Mutta murheeksi veti uutinen Anu Kaipaisen yllättävästä kuolemasta. Vastahan runsaat pari viikkoa sitten hänet tapasin meidän kulmilla pirteänä, muisteli nuoruuttaan Pieksämäellä ja kertoi uudesta kirjastaan, jonka tuli käsitellä Paulaharjua ja Anni Lehtosta. Runonlaulaja-trilogian kolmas osa, Anu sanoi tyytyväisenä. Kaipa sen toimittavat loppuun, jos jäi hiukan kesken. Sitkeä nainen, hereä kirjoittaja oli Anu Kaipainen, tuttu jo kesästä 1969 jolloin siellä Pohjois-Savon kansanopistossa WSOY:n kirjoittajakurssilla tapasimme (hän yhtenä ohjaajana, minä joukossa noviisina). Samassa hämäläisessä näytelmäkilpailussakin haimme palkintomme viitisen vuotta sitten, Anu tietysti voitti, minä jäin kolmanneksi. Anun näytelmää Vivica Bandlerista ei ole vieläkään esitetty, minun Salmelais-juttuni sentään kerran Porissa ja Teatterikesässä.
Ja sitten oli kotona selattava, kuinka Vanhasta väkivalloin yritettiin kaataa ja nujertaa ja kuinka Matti varsin tyynesti selvitti osuutensa selonteossaan eduskunnan edessä. Kylmähermoinen kaveri, joku toinen hikeentyisi tässä tulituksessa. Höykytys näyttää jo kääntyvän kohteen eduksi. Pääministerin selonteko suuntautui tuleviin toimiin, mutta oppositio olisi kiivaana himoinnut tunnustuksia ja tuhkan ripottelua menneistä munauksista. Hallitusrintaman luottamus näyttää joka tapauksessa vahvalta. Entä jos Ylen toimitusjohtaja joutuukin eroamaan tässä höylälautajupakassa, vaikka maali oli tähdätty pääministerin eroon… Aina ei hyväkään käsikirjoitus käy toteen, vaan osat voivat yllättäen kiepahtaa uhrin hyväksi kuin jännitysromaanin loppusivuilla.