Vähän tällaista lähtömeininkiä, pakkailua, omenoiden keruuta – huomenna pysyvästi stadiin. Hieno pitkä kesä päättyy.

Matti Vanhasesta haluttaisiin iso poliittinen ruumis: kun yksi suistuu, muidenkin on helpompi haavojansa kantaa. Mutta eihän Matti mihinkään lähde, ellei eduskunta niin päätä. Median moraalinen tuomioistuin ei vielä päätä ihan kaikesta.

Isät nyt naulitaan seinään kirjassa kuin kirjassa, Herlinistä ja Haavikosta kerrotaan kaikki siekailematta. En oikein osaa eläytyä, kun minulla oli loppujen lopuksi hyvin leppoisa ja ymmärtäväinen isä, joka joskus aiheellisesti yritti vastustaa poikansa pyrintöjä, mutta usein laski vastarintansa. Hallitsevasta hirviöstä ei ole kokemusta.

Joskus tai usein Teema tekee meille palveluksia. Juuri kun olen lukenut pari Graham Greenen mainiota teosta uudelleen, Teema lähettää kaksikin elokuvaa hänen romaaneistaan. Ministry of Fear (Erään merkin varjossa) kuljetti salamyhkäistä juontaan hyvin päivällä, eikä The Gun for Hire eli Vainottukaan huono ollut. Kummallisia suomenkielisiä nimiä elokuville annetaan, kaukana alkuperäisestä. Vakooja-aiheet olivat Greenen alaa, omakohtaisesti tuttuja, brittien hyvin hallitsemia muutenkin. Hän kirjoitti vähän liian luistavia ja kiinnostavia romaaneja jotta olisi voinut olla vakava Nobel-kandidaatti, siinä sukua Waltarille. Sota-ajan patrioottisia propagandisteja molemmat kuten näistäkin elokuvista huomasi.

Sitten on hyvä Hämeenkyrö jätettävä ja kissakin Tyynen hoiviin. Huvittavaa muuten miten kissa virkistyi, kun eläinlääkärimme Kirsti häntä lääkitsi ja keritsi; olimme jo luopumassa parikymmenvuotiaasta vekkulista, mutta nyt hän on kuin uusi kissa, herättää minut öisin puoli neljältä jokseenkin säännönmukaisesti ja vaatii aamiaista ja ulos. Toivottavasti Tyynen pinna kestää pirteää kissavanhusta yli pitkän talven.