Tärkein on jotakin tekoa koskeva tieto, ei niinkään itse teko.

Nythän vaalirahoja on nosteltu säätiöiltä ja muilta vuosia sitten, jatkuvasti. Mutta poliitikoilta on mennyt luottamus vasta nyt, kun asia on kaikelle kansalle kerrottu. Siis luottamus on horjunut valheellisella pohjalla tähän asti, jos sellaista on ollut.

Luottamus ei siis perustu hallituksen tämänhetkisiin päätöksiin tai toimintaan, vaan vanhoihin yksilökohtaisiin suhmurointeihin.

Björn Wahlroosin ehdotus, että rikkaiden ei pitäisi saada ilmaisia terveydenhuoltopalveluja, on niin itsestään selvä, että sitä pidetään ”tärähdyttävänä” kohautuksena.

Terveydestä oli puhe myös Tampereen yliopiston Taide ja taudit -luentosarjassa, jossa vierailin puhumassa Mika Waltarin luovuuden lunnaista. Tämä sarja on ollut käynnissä jo 11 vuotta, ja aina on uusia aiheita löytynyt, Viidan skitsofreniasta tai Saarikosken alkoholismista ja muusta. Waltari tarjosi monipuolisia aiheita lähtien sukurasituksestaan, kallonmurtumasta RUK:n aikaisessa autokolarissa, unettomuudesta ja yliluonnollisista ekstaattisista elämyksistään. Monet oireet olivat yhteydessä luovuuden puhkeamiseen ja sitten lopulta sammumiseen keuhkosyöpäleikkauksen jälkeen.

Waltarin tuotannossa on paljon lääkäreitä: Paracelsus, Sinuhe, Mikon ja muita vähäisempiä sivuhenkilöitä. Hänen omalla henkilääkärillään Osmo Kannaksella oli tärkeä osuus kirjailijan työkunnon ylläpitäjänä ja ymmärtäjänä muutenkin.

Näistä puhuttiin, kuulijoina salin täydeltä opiskelijoita taideaineiden ja lääketieteellisen puolelta. Sain myös asiantuntevaa palautusta, mm. insuliinihoitoa unettomuuteen ja alkoholin ylikäyttöön pidettiin nykytiedon valossa vaarallisena. Kannas olisikin halunnut siitä luopua.

Moreenin haastattelija puhutti luennon jälkeen aiheesta, lähetys tulee varmaan lähiaikoina. Vanhan kaverin Niemen Jussin kanssa puhuttiin myös hänen laitoksellaan kauan tekeillä olleen väitöskirjan tarkastuksesta: olisiko viimein tulossa ensimmäinen väitös Waltarista?