Kirjallisuuskatsaus.
Markku Envallin uusi kirja rauhoittaa ja viilentää. Vielä on viisautta jossakin huomionhakuisen kirjarähinän syrjässä. Esseenomaiset fragmentit Mikä keisarin on puhuu osittain samoista asioista kuin Tervon kirja, mutta tyylilaji on äärimmäisen erilainen. Kumpi kirja kestää aikaa paremmin, lienee helppo aavistaa.
Viikonvaihteen paras vitsi: Lasse Lehtinen nostaa Koljatin Tervon pääteokseksi! Tekijänä olisin jo aika huolissani. Apunen murehtii Aamulehdessä sitä, että kirjailijat riistävät pian ihmisiltä kaiken arvokkuuden. Autoradiosta kuulin peräpeili-tyyppistä keskustelua, missä samanmieliset keskustelijat huusivat kiihtyneesti toistensa kurkkuihin mm. Halla-ahosta. Mieleen jäi Kaarina Hazardin maksiimi, jonka mukaan uskonnoilla ei ole väliä, jumalia saa pilkata mielin määrin, mutta ei ihmisiä! Hazard unohti täsmentää, että kielto koskee etnisiä erityisryhmiä, ei valtaväestöä, ei ainakaan sen miehiä eikä varsinkaan poliitikkoja.
Helena Sinervon Tykistönkadun päiväperho heitti jo alussa ulos panosivuiltaan, joissa kuvataan vain kylmää yksitoikkoista anatomiaa. Oikea pornografia on rehellisempää, se ei pukeudu taiteen ohkaiseen suojaverhoon.
Kristina Carlsonin kauan hauteilla ollut Herra Darwinin puutarhuri tuotti toisenlaisia vaikeuksia. Uskon että se on pieni mestariteos, uskon uskon, siksi arvostelukykyiset lukijat ovat sitä vakuuttaneet, kriitikoista puhumattakaan. Mutta kun ei oikein sytytä, kun ei tartu emotionaaliseen vastaanottokoneistoon, minkäs sille voi. Kristina oli kiva vuokralainen takavuosina Iittalan mökissä, opiskeluaikojen ystävä jo 60-luvulta. Pitäisikö vielä yrittää kolmannen kerran sisälle tähän hienohileiseen proosahelmeen, joka tiettävästi uudistaa kirjallisuutta. Millä tavoin?
Rentoutuakseni otan vapauden lukea Mankellia ja Graham Greenen vakoiluromaania Inhimillinen tekijä, jo toiseen kertaan, huomasin yllättäen mutta kestää, vaikka aika ja vakoilu ovat kokonaan muuttuneet. Greene syventyy ihmisen sisäiseen värinään, toiminta toisarvoisempaa.
Kaunis intiaanikesä jatkuu, viimeisiä marjoja ja sieniä ja omenoita kerätään, parvekkeen pylväitä korjausmaalaillaan, saunapalaveriakin pidettiin Kaunon kanssa Marssilaulusta. Ja uutta kirjaa, sitä ennen kaikkea hiljalleen rakennellaan.