Tutustumassa faijan vanhaan työhuoneeseen Valtioneuvoston linnassa. Siellä se on vieläkin Valtiovarainministeriön kerroksessa, torilta katsoen vasemmassa yläkulmassa. Jonotettiin paikalle puolisen tuntia, tarkat on turvajärjestelyt nykyään. Ennen sain vain kävellä portista sisään faijaa tapaamaan, kukaan ei mitään kysellyt.

Matti Vanhanen esitteli hallituksen istuntohuonetta, täällähän faijakin esitteli hallitukselle finansseja monet kerrat. Hyvällä tuulella oli Matti, voittajan on helppo hymyillä. Narahtivat kaikki, jotka olivat jo varmoja pääministerin kaatumisesta. Suomen Kuvalehti latasi oikein pudotusnumeron, ja tässä sitä ollaan. Matti hallitsee vahvemmin kuin koskaan.

Kävelimme aurinkoisella kauppatorilla ja poikkesimme kauppahalliin. Mikä nautinto, säteilevä syyspäivä. Tällaista elämää olen kaivannut.

Illalla laitoimme ruokaa gynekologi Pekka Venesmaan huippukeittiössä isännän tarkkojen ohjeiden mukaan, siinä Maria-Liisa Nevala ja Pauli Saukkonenkin tekivät parhaansa mukaan punajuurikeittoa ja kuharullia, meille jäi vähän helpompi Caesar-salaatti. Oma osuuteni rajoittui crutonkeihin, menestys hyvä. Markku Valkonen oli selvästi vanha tekijä vaniljakastikkeen taiteessa ja kertoi sitten illallisen mittaan ihmejuttuja japanilaisesta keittotaidosta. Pitkä ilta siitä kehittyi, kun keittiövalmistelu oli perusteellista ja opettavaista. Kuulimme Teatterikorkean promootiosta, missä Turkan kapina huipentui viimein tohtorinhattuun ja uusiin teorioihin maailman synnystä. Yhtäkään näyttelijää ei promovoitu kunniatohtoriksi! Heidän sijaansa hatun sai ansioitunut teatteri-ihminen Tarja Halonen. Esko Salminen näkyy lehdessä sanovankin, että hän ei muita titteleitä kaipaa kuin ehkä ylinäyttelijän… Pekalla ja Kaarinalla on varsinainen taidekoti näillä kulmilla, vanhat korkeat huoneet ja Lavosta ja Palsaa ja kaikkea grafiikkaa seinillä.

Päivän ravistavia elämyksiä olivat Kuukausiliitteen ja Avun pitkät tarinat Paavo Haavikon viimeisistä ajoista. Aika hurjaa. Mauno Saarella ja Heikki Haavikolla on tässä sodassa omat toimittajansa. Kuukausiliitteen jälkeen aloin ymmärtää entistä paremmin Heikkiä, hyvä että osapuolten näkemykset valaistaan näinkin hyvin, mutta itse asia ei paljon naurata. Saaren tekstinäyte Avussa ei vaikuta kovin lupaavalta. Repivä, sensaatiohakuinen kirja tulossa?

Otava on menettänyt Haavikon ja Vartion oikeudet WSOY:lle, mistä Ritva on kovin pahoillaan, kun hänen kanssaan puhelimessa puhelin. Paavo näki kuulemma unia Otavasta ja oli onnellinen vain Otavassa ollessaan. Mutta itsekin heilutteli oikeuksiaan aikanaan vähän sinne ja tänne.

Olin kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajana tekemässä Haavikosta akateemikkoa. Painoi silloin tuotannon taso, määrä ja monipuolisuus. Joidenkin mielestä Haavikko on yliarvostettu, kirjoitti myös sekulia ja arvoituksia, sivalsi älyllään, ei juuri luonut eläviä henkilökuvia. Piti kai sellaista, kuten Linnaa, viihteenä. Uusinta kirjallisuuden akateemikkoa ei voi oikein häneen verrata, mutta siinä painottui lastenkulttuuri mitä Haavikko ei koskaan edustanut.