Yllätys: Hesarissa hyvä pääkirjoitus Knut Hamsunista! Vaikka kulttuurisivut eivät noteeraa, joku sentään on hereillä. Selvitin Syystähden alla – onnettomia, väräjäviä rakkaustarinoita Hamsunin kulkumiehet elävät. Ikäkirjailijan yhteys natsisimiin monisyisempi kuin Hesari antaa ymmärtää: pääasia oli industrialismin vastustaminen. Hamsun uskoi viimeiseen saakka ja sen ylikin, että Saksassa nousee uusi vitaali sukupolvi, kotiseutuhenki ja luonnon palvonta. Tietysti erehtyi pahan kerran, mutta ei koskaan perunut. Kannattaa lukea Hamsunia edelleen.

Kristiina Malmio tekee kulttuurisivulla selvää jälkeä Helena Sinervon uudesta romaanista. Kerrankin hyvin ja railakkaasti kirjoitettu teilaus, jossa myös pätevän tuntuiset perustelut – vaikka en tietysti romaania tunnekaan. Ei oikein tee tämän jälkeen mieli tutustuakaan.

Verkosta nousee kaksi kuhaa ja pulska ahven. Saamme mainion kalasopan, jota tytöt Taatan pirtistä ja Artsi tulevat nauttimaan puutarhamajaan – sekin ensi kerran käytössä tänä kesänä. Hellettä kestää.

Ajelemme Ikaalisten kylpyläteatteriin katsomaan Sikaihanaa – rattoisa kokoelma kliseitä junttimaalaisuuden ja kaupunkilaistrendien eroista, ei hassumpi, ainakin kuvaa tätä aikaa ja tahtoo kovasti viihdyttää. Onhan tässä enemmän asiaa kuin mekaanisissa brittifarsseissa á la Ray Cooney: Leena Tammisen uutuusteksti, Kari Paukkusen ohjaama. Hyvin esitetty, siellä on löytynyt oma kepeän iloitteleva tyyli, vaikka tämä nyt ei parhaasta päästä ollutkaan.