Knut Hamsunin syntymästä 150 vuotta. Eipä näy suurta juhlintaa ainakaan Suomessa. Norjassakin vähän ristiriitaiset tunnelmat, vieläkin: natsisympatiat painavat. Mutta Hamsun on loistava, luen junassa Syystähden alla, kerrannut myös Haaveilijoita. Oikullinen, herkkä, hullun hauska kertoja.

Juna vie Helsinkiin, missä tapaan Vesan vanhassa kunnon Kosmoksessa. Nautimme paistettua ahventa ja kantarellikastiketta ja palaveroimme Jylhä-kirjasta, joka alkaa olla koossa. Vesa on päässyt kunniakkaasti maaliin. Kansikuva näyttää iskevältä. Nyt vain toimittaja kehään.

Palaan samana päivänä Tampereelle, Marja on vastassa ja istahdamme Pakkahuoneelle katsomaan latvialaista teatteria. Alvis Hermanisin ohjaama Sinivaaran Martta on vähän hämmentävä kokemus, istuvaa lukuteatteria, jossa kerrotaan ihmeparantajan teoista sekä ihannoivasti että piilokriittisesti. Mihin uskoa? Olisiko luonnonihmeistä apua lamaan ja valtion konkurssiin? Esitys jättää jälkeensä rivin kysymysmerkkejä. Sitä paitsi Pakkahuoneen tuoleilla on koettelevaa istua puolitoista tuntia yhteen menoon.

Virolaisen Teater Endlan esityksessä on toimintaa senkin edestä. Mart Kivastikin Sankari (Kangelane) kertoo vähän tunnetusta aiheesta, Soome poissien vaiheista meidän sodissamme. Virolaisten vapaaehtoisten kokemukset kiinnostivat, varsin selkokielisesti ne esitettiin. Virolaisten on varmaankin hyvä nähdä, kuinka koviin paikkoihin heidän poikansa sentään sodassa joutuivat. Meillehän tämä on aika tuttua, mutta sympaattisesti esitettyä. Kalju Komissarovin ohjaus ei keikaile modernismeilla, mennään suoraan asiaan. Tämä on osa historiallista arvonpalautusta. Esitys päättyi Suomen poikien kunniamarssiin, ihan tosissaan. Harvahko yleisö palkitsi aidon paatoksen.

Jotenkin tuli ajatus, että näin suora ja rehdin realistinen esitys tekee sittenkin yleisölle suuremman palveluksen kuin vaikkapa puhkikalutun Tuntemattoman uusin pesukoneversio. Monelle Sankari avaa uuden näkymän elettyyn historiaan.

Rattoisaa viettää pitkästä aikaa iltaa Teatterikesässä, paljon näkyy edelleen tuttuja ja entisiä oppilaita, draamatyön tuiskinassa.