Kesän ainoa pieni matka takana. Tutustuimme Keski-Suomeen.
Martin Kievarissa Saarijärven tien varrella toimii Eurooppa 4, innokas kesäteatteri. Oli katseltava Waltarin komedia Omena putoaa, jälleen kerran. Melko kuinka sanoisi irrotteleva versio. Ensin en tunnistanut koko näytelmää, sitten tuli tuttuakin aineistoa. Olisihan Kuikkaniemi voinut laittaa itsensä reilusti sovittajaksi, niin paljon tekstiä oli muuteltu, karsittu ja toisaalla lisätty.
Ennen muuta oli koottu kamaa Ritva Oksaselle, joka kasvatettiin Anderssonskan sivuroolista päätähdeksi lauluin ja Filosofin repliikein. Tämä Tarmo Mannin taannoinen rooli oli poistettu kokonaan. Ja tehty muitakin hilpeitä omavaltaisuuksia. Mutta olihan siellä hauskatkin hetkensä, joista vastasivat lähinnä sirkeä Sipriina Kauranen Ilonana, hämmästyttävä Esko Salmis -klooni Erkki Teittinen Perämies-Jaskana ja Jussi Rekonen Murto-Kallena. Olisihan jälkipuoliskolla vähempikin kohellus riittänyt, mutta hyvä edes, että Waltarista taas pyyhittiin ronskilla kädellä pölyjä. Näytelmät kyllä senkin kestävät.
Huvittavaa, että mikään näytelmä ei enää elä ilman väliin ympättyjä lauluja, ja että yleisöä naurattaa edelleen eniten supisuomalainen viinahuumori.
Tämä oli torstaita, jolloin kova ralli oli päällä Jyväskylän maastossa. Niinpä viikkoja sitten varaamamme majoitus Kievarista oli kadonnut kirjoista ralliautojen pölyyn ja saimme etsiä toisen majan äänekoskelta Hotelli Hirvestä. Varmaan oli parempikin vaihtoehto. Kun vielä löysimme viime minuuteilla pizzeriasta iltapalaa ja hotellista pullon viiniä, olikin loppuilta uhkaavasta tilanteesta huolimatta pelastettu.
Äänekoskelta löytyi muuten seuraavana aamuna Mikon raitti ja Mikko Niskasen muistokivi hänen syntymäkotinsa paikalta. Näin kunnon elokuvamiestä sentään kotipaikalla muistetaan.
Jatkoimme Karstulaan, minne Jaska Tahkolahti ja Pirjo ovat muuttaneet pohjoisen majansa. Siellä koivukujan päässä herrastelevat pappilan mailla urheilukentän laidalla laajahkon Mustalammen rannalla kuin herran kukkarossa. Eloisalta paikkaseudulta vaikutti Karstula, kun sitä ympäriinsä katsastimme. Nätti-Jussi on seudun suuruuksia, nimeään kantavassa kapakassa kumosimme oluet. Kalahousut ostin paikallisesta vaatekaapista. Ja iltasella tarjottiin Pirjon ja Jaskan kyökistä aitokreikkalainen ateria kaikkine tykötarpeineen, musiikkia myöten. Mölkkyäkin pelattiin pihamaalla. Joten Karstula näytti parhaat puolensa, olkoon että aamulla jo satoi kun jatkoimme matkaa.
Mennään lauantaissa, jolloin määränpäänä Konginkangas ja Caritan muistorikas mökki Keiteleen rannalla. Sininen tie on kaunis kulkea, Juhani Ahon Huopanankoski kiintoisa tutkia.
Täällä oli matkan pääkohteena Riihilahden kyläyhdistyksen kyläjuhla illalla, ja siellä oli pidettävänä pieni muistelo Mikko Niskasesta ja vaiheistani hänen käsikirjoittajanaan varhain 70-luvun alkuvuosina. Väkeä tulvi lähes parisataa henkeä Kautan pihanurmelle pystytettyyn telttaan ja sen äärille, pelimannit soittelivat ja tarjottavaa piisasi.
Hauska oli tavata Mikon vanhempaa veljeä Sakari Niskasta vielä virkeissä voimissa. Muistan kuinka Sakarin taloon poikettiin tukea saamaan kun Tulipunakukkaa suunniteltiin ja filmattiin kiihkeänä kesänä 1971. Asuin Käpykolossa ja taoin käsikirjoitusta Mikon hyvin suuripiirteisten ohjeiden mukaisesti. Eihän siitä mestariteosta tullut, mutta tulipahan ikimuistoinen filmikesä. Mikon poika Jorma esitteli valokuvia ja isänsä ohjaajanlätsää, jota ilman Mikko ei osannut ohjata.
Loppuaika oljenneltiin Caritan saunassa ja mustikkamailla. Innostuin lukemaan taas vähän Hamsunia, Haaveilijaa, Matin tänne siirtelemästä mökkikirjastosta. Hyvin rentouttavaa oli levätä aitassa ja katsella Keiteleen kirkasta pintaa, muistella ja mutustella. Kaikesta alkaa olla niin pitkä aika, ensimmäisestä Konginkankaan kesästäkin 38 vuotta!
Niinpä oli lähtiessä pakko käydä vielä kerran Käpykolossa ja naapurissa Käpylinnassa, joka näytti siirtyneen yksityiseen omistukseen. Alkuperäisen Käpykolon rakennukset kyyhöttävät rempallaan omassa rauhassaan, mutta saattoihan siellä vielä muistutella mieliin, kuinka Mikko asui Niskavillaa, minä vanhaa savuntuoksuista riihtä, Mikon vaihtuvat tyttöystävät Karakoloa, ja illaksi lämpesi savusauna. Kun sauna kerran syttyi tuleen, Mikolle tärkeintä ei ollut ryhtyä sammutustöihin vaan saada kamera heti käyntiin! Näin toimii täysiverinen elokuvamies.
Vaan paras hetki oli taas kotiinpaluun hetki sunnuntai-iltana. Wallanderin vaiheitakin vilkaisimme ja viikonlopun lehtiä selasimme. Nurmi kaipaa leikkaamista. Tytöt ovat vallanneet Taatan pirtin, vadelmat mehevän kypsiä ja kaikki kohdallaan.
Kun ns. Panun paperia Myllykolun kunnostuksesta on kyselty, pantakoon se vielä tuohon liitteeksi. Toimikoon ainakin keskustelun pohjana.