Kyllä Hämeenkyrössä käydään ihan hyvää ja ravistavaa keskusteluakin, näin tänä iltana F.E. Sillanpään Seuran johtokunnan kokouksessa. No siellä nyt onkin tasokas joukkue, kulttuurikunnan henkistä kärkeä.

Mietimme jälleen kerran Myllykolun museon ja kesäteatterin tulevaisuutta, ja varsin yksimielinen kanta oli, että perusteellinen remontti on nyt edessä. Muutenkin eletään murroskohdassa, kunnan johto vaihtuu, sivistystoimen johtajakin on haussa. Nyt tai ei koskaan. Vanhat luutuneet asenteet on viimein syytä purkaa ja romuttaa. Niitten varassa on saamattomasti kolkuteltu parikymmentä vuotta.

Siis kaikki kolme museota – Myllykolu, Töllinmäki ja kotiseutumuseo – yhteisen johdon alaisuuteen ja museot kerta kaikkiaan perussyyniin, elvytykseen ja priimakuntoon. Samoin kesäteatterille viimein oma johtokunta ja toiminnanjohtaja, ehkä taiteellinenkin johtaja. Nämä uudistukset eivät suuria kuluja vaadi, kunhan tahtoa toimia viimeinkin alkaisi löytyä. Ja sitä kateissa ollutta yhteistyöhenkeä. Jos jokainen poppoo vetää edelleen omaan pussiinsa, ei näistäkään tarpeellisista ajatuksista mitään käytännön toimia sikiä.

Näistä virkistyneenä laadin pienen muistion tai luonnoksen, jota johtokunta kommentoi, ja pannaan sitten eteenpäin, ainakin tiedoksi. Siellähän on Hämeenkyrö-seura tiemmä käynnistämässä jonkinlaista selvitystä, joten lisäviitteet eivät liene pahitteeksi.

Elämä on muuten solahtanut mallilleen, kun Sydämen asialla palasi ruutuun. Nostalgian tippa silmäkulmassa ihastelimme Marjan kanssa Yorkshiren maisemia ja Aidensfield Armsia ja mainiota asemaa höyryvetureineen, missä kulmin pyörähtelimme viime huhtikuussa. Loistavaa seutua.

Kun Francon aika pitelee pihdeissään rakennusfirman huijauksen jälkeenkin ja poliittinen lataus sarjassa tihenee, uhkaavat iltapäivän loput kulua tv:n äärellä, mikä kesällä tuntuu tuhlaukselta.