Yritin luikerrella irti talvisesta lupauksesta mennä Pälkäneen Laitikkalan kirjatelttaan puhumaan, mutta onneksi eivät päästäneet. Tulikin varsin virkistävä keikka, yksi parhaita.

Ihmeesti väkeä keräsi aihe kyläkirjoista. Puhuin otsikolla ’Kylä kylvää intohimoja’, esimerkein kirjallisuudesta ja omista kokemuksista. Onnistuin provosoimaan vilkkaan keskustelunkin kyläkirjojen merkityksestä ja tasosta. Pohjana minulla oli jokseenkin hutaisten tehty kirja omasta kylästämme täällä hyvässä Hämeenkyrössä. No siellähän innostuivat joukolla Pälkäneellä puolustamaan omia arvatenkin parempia kyläkirjojaan. Aihe oli kuulijoille tärkeä ja innoittava.

Ongelmiakin ilmeni: elämä kuvataan kyläkirjoissa liian auvoiseksi, on arkoja aiheita joita ei voi kosketella ja ihmiset hävittävät kirjeitä ja dokumentteja. Kaikki totta ja valitettavaa.

Käynnin kruunasi jatkotilaisuus Tanilan komeassa talossa, missä pöytä notkui pitoruokia ja mansikkakakkua asianmukaisine juomineen. Parikymmentä aktivistia tuli sinne jatkamaan vilkasta keskustelua, talon tanskalaisesta historiastakin kuulimme. Pöydässämme puhuttiin asiantuntevasti myös Heiskalan talosta Mahnalassa ja Paavo ja Matti Yrjölän urheilusaavutuksista. Isäntä Eero Eskolaan tutustuin ja moniin viehättäviin kulttuuridaameihin.

Kaiken takana tuntui olevan toimelias kulttuurisihteeri Kaija Turunen. Siis jossakin on vielä kulttuurisihteeri toimessaan, ja tulokset näkyvät. Pieni kirjastokin sinnitteli entisen kyläkaupan paikalla. Kuljetin kotiin pussillisen mainioita luonnontuotteita ja suuren strutsinsulan. Sekin vielä! Marja lupasi keksiä sille hyvän hivelevän käyttötarkoituksen… Kaiken päälle sain ajellessani ihailla kauniita maisemia ja vanhaa luonnonmukaista maantietä.

En nyt viitsi lisätä tavanomaista loppuvärssyä: voisiko tällainen tilaisuus olla mahdollinen hyvässä Hämeenkyrössä. Päätelkää itse, oi armaat kyröläiset!