Hiukan yllättävää, että kuussakäynnit tyrehtyivät käytännössä tähän ensimmäiseen. Ei tullut turistimarkkinoita kuuhun. Sinänsä lohdullista.

Kun niinkin erilaiset tyypit kuin Erik Tawaststjerna ja Väinö Linna myönsivät, että heidän maailmanjärjestyksensä kääntyi jotenkin neuroottiseksi tämän kuussakäynnin jälkeen. Sitä oli ihmisen vaikea ymmärtää saati hyväksyä. Niinköhän.

Toisaalta ihmetyttää sekin, että Yhdysvallat menetti näin loistavan propagandavoiton kohta Vietnamin viidakoihin. Vastikään Neuvostoliitto tämän häviön ohella oli menettänyt kannattajia Tsekkoslovakian miehityksen vuoksi. Ja eikö parin vuoden päästä Suomessa ryhdistäytynyt varsinainen reaalisosialismia kannattava intellektuaalinen liike.

Asiaan kuului vähätellä ensimmäistä kuulentoa. Nyt kun katselee dokumentteja, ihmettelee tosiaan että uhkayritys onnistui. Tekniikka käy yli ymmärryksen. Pitkä tv-studio oli ihan kiintoisaa katseltavaa vieläkin. Minulta tämä meni aikanaan vähän ohi, istuin Mollen saunakamarissa ja kuuntelin radiota. Siunattua hulluutta silloin kirjoitettiin. Mutta harvalta olen kuullut muisteloita kuussakävelystä. Kaikki muistavat missä olivat kun Kennedy ammuttiin.

Käydäänkö Marsissa meidän elinaikanamme? Eihän kuustakaan saatu vastaavaa hyötyä, tulipa käytyä. Siellähän edelleen möllöttää, hivenen romanttista hohtoaan menettäneenä.