Juhlakierros takana, selvitetty kolmet syntymäpäivät hyvällä menestyksellä.

Kun serkkuni Kaija täytti Helsingissä vuosia perjantaina, oli ilo paitsi onnitella häntä ja hänen jatkuvaa nuoruuttaan ja samalla tavata muita serkkuja ja varsinkin katsastaa kahta ihastuttavaa italiatarta, Sofiaa ja Saraa. Edellinen kansainvälisen tason kilparatsastaja, jälkimmäinen fantasia-aiheinen fabuloitsija ja tuleva satukirjailija, molemmat siinä kymmenen vuoden korvilla. Muistan kuinka olimme joukolla aikoinaan Rooman Palatinuksella Tuulan ja Francescon helteisissä häissä ja tässä tulosta. Kivat kekkerit nämä mummina puuhailevan Ullan luona.

Lauantaina keskityimme kouluneuvos Kirstin mittaviin juhliin Sommarössä, kansallisten tieteiden daameja, minnoja, kalevalaisia naisia ja opetustyön kaartia pirusti paikalla, kansallispukuja kahahteli ja ohjelma runsasta ja korkeatasoista. Näimme Seela Sellaa seisaallaan ja kuulimme Katrin (ei Helenan) kaunista laulua ja kaikenlaista yllätysnumeroa, ja minäkin pidin pyydetyn puheen päivänsankarittarelle, jota sankaritar kommentoi kauniisti suhahtamalla että ”pelkkää potaskaa”, mutta sehän oli osuva kiitos valitsemilleni hyperbolan tyylikeinoille. Upea sää suosi pihajuhlaa, parasta seuraa Leenasta ja Lailasta ja Kaarinasta ja Päivistä ja kollega Kaikkosesta alkaen, aika sujui siivillä. Tietysti Anssi A ja Kari R hallitsivat telttapöytää. Todistin olevani hengissä päinvastaisista epäilyistä huolimatta.

Vielä kolmaskin koetos paluumatkalla Hattulassa: Mauri Sariolan vanhassa Kosken koulussa poikkesimme onnittelemaan Seppo Simolaa ja tapaamaan taas kerran Anssia, tankattiin puolimatkassa ja jatkettiin hyvään Hämeenkyröön, minne olikin mukava kiertueen jälkeen kellahtaa. Kiitokset Teemalle hienoista sunnuntai-illoista: viimeksi Kuin surmaisi satakielen sykähdytti, nyt Alcazarin vanki piti pihdeissään. Lisää unohtumattomia klassikoita.