Vaalien jälkipuinti jatkuu pitkään. Vasemmistolla on selittämistä, oikeammin itsetutkiskelun aika. Kun koko Eurooppa hylkii sosialisteja, eivät ihan pienet kasvojenkohoukset näytä auttavan. Mistä sosialismin uusi messias?

Kun samaan aikaan äärikapitalismi on kriisissä, luulisi keskustalla olevan kulta-ajat. Todellista kansan keskustaa taitavat edustaa nämä perussuomalaiset. Tai tämä yksi äänitorvi.

Kiintoisa oli Taneli Heikan havainto tänään Aamulehdessä: kuinka uskonnollinen buumi jyräsi vaaleissa. Eri laitojen kristittyjä kuten Essayah, Takkula, Soini, Repo ja Korhola – kukin sarallaan omanlaisiaan, mutta näkymätön yhdistävä side voi pian tulla hyvinkin näkyväksi. Kunhan muslimien maihinmuutosta tosissaan aletaan keskustella.

Harmi etteivät rkp:n intellektuelleista Thorvalds tai Månsson mennyt läpi, vaan tämä hieman ohuehkon tuntuinen juppi Haukilahdesta. Pelaa sentään futista, siitä yksi piste.

Mutta politiikan marsalkansauva taitaa olla tämän nuoren neitosen Riikka Mannerin käsilaukussa. Hänestä vielä kuullaan ja paljon. Kuinka ihminen ehtii niin paljon 27-vuotiaaksi? Mä en aikoinani ollut tehnyt silloin vielä mitään mainittavaa: lehtijuttuja, pari elokuvakäsikirjoitusta, yhden näytelmän ja lievää opiskelua siinä sivussa. Tänään nuori on pelottavan dynaaminen kun niikseen ryhtyy.

Kuten Marja huomautti, Brysselissä ”she has good manners…” Sekin auttaa, paljon.

Toteutin Marjan eilisen toiveen ja verheimintiellä ennen matsia. Näin globalisaatio etenee myös futisrähinöinnin tasolla hyvään Helsinkiin. Lopputappelua ei onneksi tullut.

Taipaleenjoella oli sittenkin totisemmat paikat, ja tämä futiskatuottelu oli sittenkin viatonta laatua silloiseen verrattuna, onneksi.