Johan oli vaalit, mutta ensin muita muistoja.
Kustaan päivä jäi historiaan: savusaunaa kokeiltiin ensimmäisen kerran, varovasti lämmittäen. Kiuasta on hellästi totuteltava arvokkaaseen tehtäväänsä. Puolilämmitettynäkin se levitti lempeää lämpöä ja suloista tuoksua lauteille. Kaikki mahdollisuudet suureen onnistumiseen. Kaminakin kuumensi kipakasti saunatuvan viileänä iltana. Kaksin siellä nautiskelimme ja huokailimme. Tämä toteutui sittenkin.
Eilen ihmettelimme suut auki, kuinka pitkää Lip lap laituria uitettiin valmiiksi koottuna meijerin rannasta paikalleen. Kumi-Olli veti moottoriveneellä ja miehistönsä toimi kellon tarkkuudella. Hämmästyttävä suoritus, joka tosin tulee hintoihinsakin. Pääasia että komea laituri paistattelee valmiina saunarappusten tyvipäässä työntäen nokkaansa uteliaasti kauas Kallioisten selälle.
Illalla ehdittiin keskittyä vaalituloksiin, joissa riitti niissäkin ihmettelemistä. Että perinteikäs työväenpuolue killuu iloisen ortodoksipapin varassa! Sitä Vepan baarissa jo aamutuimiin äimisteltiin. Vanhana norssina Mitro selviää varmasti Brysselissä, vaikka oman piispan kanssa tulisi vaikeuksia. Aikoihin on eletty, kun katolinen ja ortodoksi kahmivat luterilaisen kansan suurimmat äänimäärät! Soini ravistelee kansaa kiinnostumaan ensimmäistä kertaa koko europarlamentista. Prosentti jäi silti ihmeen alhaiseksi; työväki ja osa viljelijöistä jäi kotiin. Iloitsin kun ruotsalaiset saivat sentään paikkansa. Ja ihanaa Eija-Riittaa piti jännittää, viime hilkulla sentään kipaisi ohi Penttilän. On siellä nyt kova naisviisikko pitämässä melua ilmastosta ja ympäristöstä, asiansa tuntijoita kukin vaikka vivahteista (vaiko perusteista) erimielisiä. Onnea ja potkua heille.
Täällä vaan jatketaan saunalla pusaamista, mihin toivottavasti europäätökset eivät koskaan ulotu. Ja jos yrittävät niin ei totella.
Illalla alkoi kesäteatterikausi: avaus Komediateatterissa, jonka kaimani Panu Raipia on isän hyvällä tuella saanut hienosti pullottamaan. Hyvin ystävällinen oli nytkin vastaanotto, uusi paviljonki avattiin ja tuttuja tavattiin.
Ray Cooneyn farssit tunnemme, mikäs niissä, laatutyötä ja hauskaakin, jos sattuu olemaan hervottoman farssin ystävä. Komediateatterilla on oma taattu konsepti, joka ei voi pettää: Jukat Leisti ja Puotila liemeen kaikkine temppuineen ja ilmeineen, venytyksineen ja tykityksineen ja that’s it, muut täydentävät. Taidokkaasti konspiroitua tyhjänpäivää eli sitä harmitonta iloa, jota kesäaivot vaalistressin jälkeen kaipaavat. Sukuvika on se jos suksi ei luista.
Marjan repliikki väliajalla: – Mikset vie mua katsomaan joskus oikein kunnon tragediaa.
Pannaanpa mieleen.