Ruusun ja kirjan päivää Helsingissä. Kunhan flaneerasin, ja heti törmäsin Narinkkatorin liepeillä Touko Siltalaan. Tyytyväisen oloinen mies eikä syyttä: Aulis Aarnion kirja sai hyvän vastaanoton, ja tänään Raimo Pesosen romaani nousee kahdenkin kritiikin kuninkaaksi Hesarissa. Syksyllä tulossa lisää menestysteoksia Siltalasta. Itsenäistä kustantajaa hymyilyttää.
Sivusimme myös Waltari-vuoden menestyksiä; Touko oli vielä silloin WSOY:llä panemassa liikkeelle elämäkertaa ja muitakin hankkeita, uusia painoksia. Hämmentävän hyvä sato näistäkin kaikista kertyi.
Kuuntelin Heidi Krohnin muistelmia muutaman tovin, ostin kirjankin; muistutin Heidiä, että hän sitten valitsi toisen kirjoittajan – kerran kauan sitten kaavailimme tällaista yhteistyötä, mutta kohde ymmärrettävästi perääntyi. Ehkä näin oli parempi.
Toinen hankinta: Kaarina Salan toimittama Isän huone SKS:n teltasta – kulttuurivaikuttajien tyttärien kertomaa. Komea opus, kiinnostava näkökulma kansalliseen: vihdoin perehdyttävä.
Talsin lopuksi Suomalaiselle Klubille, missä potkaistiin käyntiin Mikko Pohtolan nimissä perustettua suomalaista kirjoituskilpailua. Vanha RUK:n kaveri Pekka Rapila sinne raatiin houkutteli, kehittävää seuraa koululaitoksesta ja Opetushallituksesta paikalla, mikäs siinä. Katsotaan mitä lukiolaiset syksyllä suomalaisuudesta ja muista kulttuureista kirjoittelevat.
Ronaldon upeat maalit mestareiden liigan välierässä innostivat iltatoimien lomassa. Kuhkin yksin Sepänkadulla, Marja jäi jo maalle lintuja tiirailemaan ja puutarhapuuhiin. Mankellin teokseen perustuvaa sarjaakin tuli katselluksi, kun siinä oli tämä oikeampi Wallander roolissa.