Almalle onnittelut päivän kunniaksi, sitten Petterin penkkiin Eerikinkadulle muistelemaan Mikko Niskasta. Petteri tekee dokumenttia, johon sai aikanaan valtuutuksen itseltään Mikolta ennen tämän kuolemaa. Paljonhan tarinaa ponnahti mieleen taannoisista filmihankkeista Mikon kanssa. Niissä temperamentti kuohahteli ja laulu kaikui, mutta oli myös vakavia keskittymisen hetkiä. Ikäni muistan kun kirjoitin ’Tulipunakukkaa’ Käpykolon savuntuoksuisessa riihessä kesällä 1971 ja Mikko huuteli ohjeitaan selän takaa.

Sitten tulivat vielä ’Kianto – Omat koirat purivat’ ja suuri Iijoki-hanke, jota Petteri äityi yllättävästi kehumaan erääksi suomalaisen elokuvan suurteokseksi. On se ainakin tähän asti paras Päätalo-tulkinta, tuottajana ja käsikirjoitusryhmän johtajana olin silloin MTV:n puolelta. Mieleen jäi erityisesti kuinka tutustutin Mikon ja Kallen toisiinsa Messukylässä 1985: eivät olleet samantapaisilta juurilta ja metsätöistä lähteneet professorit ennen koskaan tavanneet. Vähitellen kontakti virisi, lisää kerron dokumentissa.

Aikaa on näistäkin vierähtänyt, mihin lienevät vuodet vaipuneet. Tyypillistä että heti kuvauksen jälkeen tulee mieleen kaikenlaista mitä vielä olisi voinut kertoa. Mutta saihan Petteri tunnin verran leikattavaa matskua sentään kasaan.

Kirstille olin luvannut lähteä Minna Canthin seuran matkaan Tuusulaan ja Erkkolaan vielä kerran kertomaan J.H. Erkosta ja hänen toivottomista naimayrityksistään. Pitkäksi venähti matka iltapaloineen Kallio-Kuninkalassa, mutta tasokas seura palkitsi vaivat: mukana Laila Rantatien asukkina, Kaari, Leena Otavasta, Suvi Hesarista, Kaarina ja Hilpi arkistosta ja Salme ja keitä kaikkia aktiivisia kulttuuridaameja siellä olikaan. Minnoiksi pääsee vain naisia, joten poikkeukselliselle kutsulle oli ainoana miehenä annettava asianmukainen arvo. Laila kertoi matkastaan Pietariin, Pihkovaan ja Tarttoon – tulossa romaani ’Pihkovan kellot’, ja Kaari kertoi varsin kiinnostavasti suomalaisen lasiteollisuuden alkuvaiheista. Siispä sivistyinkin minnojen matkassa.