Suuren Suomalaisen Kirjakerhon 40-vuotisjuhla Vanhalla ylioppilastalolla.

Oli syytä muistella omaakin varhaisvaiheittani kirjoittajan uralla. Kirjoitin Kirjakerhon lehteen pakinoita vakio-otsikolla ’Kirjojen takaa’ heti sen alusta 1969 ja sain niistä pyörryttävän 300 markan palkkion per kerta. Opiskelijan kukkarossa se todella tuntui silloin. Kerran erehdyin kirjoittamaan ironisesti eräästä Otavan julkaisemasta bestselleristä, käännöskirjasta, ja sain heti Erkki Reenpäältä selväsanaisen oikaisukirjeen. Tarkoitus oli kehua kirjoja eikä arvostella niitä.

Hauska oli tavata silloinen toimeksiantajani Kyösti Nuotio noinkin reippaassa kunnossa sekä muita sen aikaisia työntekijöitä. Videokavalkadi muistutti nostalgisesti menneistä. Kerhon entisen toimitusjohtajan Pauli Leimion kanssa hyvästelimme huojentuneina Waltarin juhlavuoden, joka Paulinkin mielestä jää historiaan ainutlaatuisena.

Illan ilahduttavimpia tapauksia: kaksi niinkin erilaista lukijaa kuin Hannu Tarmio ja Reijo Mäki kiittivät vilpittömän tuntuisesti Unio Mysticasta. Mäki väitti saaneensa siitä suorastaan idean uuteen dekkariinsa. Hannu kehotti lukeman tuoretta Humphrey Bogartin elämäkertaa vertailukohtana, kaivetaanpa esiin. Heikki A. Reenpään kanssa oli puhetta Sillanpään Seuran tutustumiskäynnistä hänen kirjakokoelmaansa Kansalliskirjastoon syksymmällä. Pidetään samalla pieni show Otavassa, Heikki A. ehdotti.

Showta pidettiinkin päivemmällä Jylhän merkeissä ja kuunneltiin Vesan kanssa Anja Salokanteleen ohjeita viimeistelyn varalle. Kyllä siitä vielä kirja kietaistaan. Mutta vähintään yhtä innoissaan Södikan ihanat naiset valmistautuvat runouden suureen kevääseen 2010. Koskenniemestä aletaan ja jatketaan – niinpä niin.

Kaikkiaan hauska ilta Vanhalla, Tiinan kanssa menneistä juteltiin, Lailaa lempeästi suudeltiin, Anna-Leenaa palkinnosta onniteltiin ja Jaanaa herkistyen kuunneltiin. Kadehdittavaa eikö totta. Mutta pian kaipaan jo kesäkotiin Kyröön ja Marjan hyvään hoitoon.