Jo kirkastui; eilen tarkkailivat lintuja sadesäällä tornissaan Sarkkilassa, Marja ja kaksi veljeään. Ei ihan heikko tulos: Törmäpääskyt voittivat taistossa Hämeenkyrön mestaruuden ja jättivät valtakunnassakin yli 70 tornia jälkeensä. Kävin joukkuetta tervehtimässä. Verraten staattista ja tarkkaavaisuutta kysyvää hommaa, johon minun häilyvillä hermoillani ei olisi asiaa.

Niinpä viimeistelin Jylhää (yhteistä kirjaamme) täällä lämpimässä työkamarissa, kun Vesa oli saanut ongituksi poliisintutkintapöytäkirjat haltuumme runoilijan kuolemasta. Vielä runoilijan ruumiinavausta odottelemme. Nekrofiilista tutkimusta?

Tänään pääsimme jo puutarhaan käsiksi, lannoitin kompostin mullalla omenapuita ja marjapensaita yms. Tuulinen kirkas päivä, lippu liehuu, äitejä muistamme. Marja saa huomioni, haudoillakin käyty. Illalla luojan kiitos loppuivat sekä tanssit tähtineen että lätkäkisat, elämä rauhoittuu niiltä osin.

Ajattelen Katria ja poikaansa Juhaa. Suuri myötätunto hyökyy äitiä kohti, poikaa harva muistaa tai tunsikaan. Mikä oli hänen elämäntarinansa, loppuvaiheita en tunne. Tuliko hänen elämänsä jo valmiiksi kuten äitinsä maailmankatsomus tahtoo vahvistaa: lähtö kohti kirkkautta, parempaa.