Nyt ajelimme nummiteitä samaan kohteeseen, vain eri suunnasta: tulimme uljaita nummia silmäillen suoraan Goathlandin kirkolle, missä kaikki Heartbeatin häät ja hautajaiset on kuvattu. Ihmeellistä tunnistamista, tv-sarjan muuttumista eläväksi.

Kävelimme lenkin laaksoon, mistä roomalaisten rakentama tie nousi edelleen vahvasti kivettynä. Pieni puro muodosti vesiputouksen, lampaita vapaina laitumella, määkinää, tuulen huminaa, auringon kiloa. Askel jonnekin kaukaiseen menneisyyteen.

Sitten kävi satumainen onni: se Hotel Goathland oli kauttaaltaan muutettu taas Aidensfield Armsin muotoon ja siellä filmattiin taas! Tosin ei Heartbeatia vaan jotakin Hobbitin osaa. Sekin osoitti, kuinka mittavaan suosioon alkuperäisen sarjan miljöö on noussut. Nautimme keittolounaan tutussa pubissa, takahuoneessa. Taianomaista.

Jatkoimme korkeita, jyrkkiä, putouksenomaisia teitä Whitbyyn, minne kunnon poliisimiehetkin välillä painuivat huvittelemaan. Todella kuvauksellinen satamakaupunki, missä selvitimme täkäläisen sankarin, kapteeni Cookin museon ja muistomerkin ja katsastimme rannan huimat laiturit ja aallonmurtajat, joissa niin monta henkeä salpaavaa jännitysmomenttia on sarjassa näytelty. Impressive.

Whitby on myos Draculan kaupunki, täällä kirjoittaja sai kuulemma innoituksensa. Niinpä kaupungissa vietettiin parhaillaan goottien suurta kokoontumista, mikä totisesti näkyi kaupunkikuvassa.

Jatkoimme Robin Hood Bayn partahille, kaunista, mutta eteenpäin. Lokoisasti laskettelemalla pääsimme illaksi Doncasterin kaupunkiin, missä majoituimme Danum-hotelliin, iha heitetty tuleen.

Hämeenkyröstä kuuluu muitakin uutisia: Kari Häkämies on yksimielisesti valittu uudeksi kunnanjohtajaksi. Uskalsivat ottaa räväkän, hyvä niin. Soitti poikani, Kyrön Sanomien lentävä reportteri. Tekee valinnasta juttua.

Kävin Södikalla yhtä ja toista hoitelemassa; siellä julkistettiin samaan aikaan Hannu Räisän nukketeatterikirjaa Johnny Knigalta, Saara Tiuraniemenkin tapasin lapsineen ja muita tuttuja.

Illalla katselen Suomen ja Tanskan lätkämatsia ja varsinkin Tamin ja Suhosen kommentteja. Ei mitään taidelajia, ei teatteria tai musiikkia saati kirjallisuutta koskaan analysoida niin tieteellisen vakavasti kuin jääkiekkoa. Suomi näyttää vaikeuksien jälkeen selvästi voittavan.