Yksi kaunis päivä, muuten harmaata ja koleaa.

Pääsiäispäivänä sentään retkeilimme Salmeluksen korpeen ja kävimme sitten Lehtipuulla arvokkaassa rovastiseurassa lammasta nauttimassa, Anneli tarmokkaana emännöi. Ari Suutarla ja Kirsti mukana, rattoisaa: sama seurue, jonka kanssa istuimme häissämme samassa pöydässä vajaat pari vuotta sitten. Huomasimme, että kaikki meidät oli silloin vihitty parin kuukauden sisällä, muutamat kolmannen kerran, isäntäparimme vasta toisen. Hyvin olemme sittemmin selvinneet.

Kohtalaista pääsiäiskokkoakin polttelin, risuja ja muuta paljastunutta jätettä talon takarinteestä. Selvitin yhden kirjallisen työn lankalauantaina, sen jälkeen kone kiinni ja kaksi täysin vapaata pyhäpäivää. Karamazovin veljeksiä yritin selättää, se on joskus jäänyt kesken. Vaivalloinen oli alku nytkin.

Mutta Olli Saarelan elokuva Suden vuosi vasta vaivaannuttava olikin tv:stä katsottuna: ihmeen pateettinen ja epäaito, suorastaan falskin tuntuinen melodraama. Kuinka kohtalaisen hyvästä kirjasta tämmöinen oli saatu väännetyksi? Yliopistomaailmasta tekijät eivät paljon tienneet.

Teema sentään palkitsi pitkällä Pariisin osuudellaan maanantaina; tuli polttava halua lähteä taas Pariisiin ja viipyä siellä kerrankin pitempi aika. Ehkä joskus.