I.K. Inhan Helsinki-kuvia esiteltiin ja kirja julkistettiin Kaupungintalossa. Hienoja kuvia, mukava tilaisuus. Onkohan kukaan tavoittanut Helsinkiä niin harmonisena, arvokkaana ja kauniina kuin Inha 1908? Waltari-kirjani ihana kuvatoimittaja Riitta Toiviainen oli tehnyt elämänsä löydön ja saattanut ilmoille unohtuneet lasinegatiivit WSOY:n arkistosta. Upeata jälkeä.

Jukka Kukkonen esitteli aihetta, ja meidän Aamu Nyströmkin lausahteli ajatuksia sukulaissedästään Inhasta. Vein Aamun ja toisen sukulaisen, tämän Marjan, avajaisten päälle Ainoon syömään lohisoppaa ja muikkuja. Katri Wanner oikein kauniisti kukitti nämä läsnä olleet sukulaiset.

Tilaisuudessa esiintyi myös kirjani terävä toimittaja Mikko-Olavi Seppälä, tällä kertaa Affu Tannerin roolissa. Hyvin sujuivat kupletit pojalta, hänestä on kasvamassa Sakari Halosen ja Kalle Juurelan manttelinperijä. Kirjansa Hauska poika Tannerin elämästä on vasta ilmestynyt.

Illalla katselimme Klaus Härön elokuvia. Ensin oli tuore Postia pappi Jaakobille; syvä ja vähäeleinen tarina, loistavasti näytelty, erityisesti Heikki Nousiaisen sokea pappi jäi pysyvästi mieleen. Vihkipappimme Ari Suutarla on ollut yksi elokuvan neuvonantajia, eikä varmaan tuloksettomasti. Hazard on tyly ja vahva, murtuu kauniisti. Ja Keinonen mainio postinkantaja! Miten pienesti voi kertoa syvällisiä asioita ihmisten elämästä. Mitä suositeltavin pääsiäisleffa.

Televisiosta vielä vanha Näkymätön Elina, aikanaan kovasti kehuttu, sikäli hieman ohut ja asetelmallinen, mutta sympaattinen. Koulumaailmassa varjot ja valot asettuvat kai yleensä tällä tavoin puolueittain, ollaan heikon mutta tiukan puolella. Härö on herkkä ihmiskuvaaja, sopivalla ja oikealla tavalla naiivi.