Palattu turvallisesti Helsinkiin. Täällä vastassa takaisku. Tuli pikainen asia postiin – ja se onkin jumankauta nyt muutettu jonnekin Kasarmintorille. Vanha tuttu ikiaikainen postimme Kankurinkadun kulmassa kyyhöttää pimeänä ja tyhjänä. Olihan tämä tiedossa, mutta entinen mukava todellisuus hallitsee vielä ajatuksia.

Vanha reipas radiokauppiaamme Kalenius valisti samalla tuossa kulmassa, mitä kaikkea suunnitellaan. Kerrostaloja, peräti yhdeksänkerroksinen nyt vielä väljään ilmavaan kulmaukseen. Sepänkatu 13 laajennetaan tänne päin, asukkaiden on valittava joko hyväksyt tai lähdet. Aika armotonta meininkiä. Muuttopaine näille kulmille on ilmeisesti kova, Eiranrannan uusi asuntoalue jo ruuhkauttaa, kohta hukumme liikenteeseen. Ei auta! Ihmeen hiljaa on asujamisto, mitä nyt Hesarissa aiheellisesti vastustetaan autopaikkoja rauhalliseen Eiranrantaan. Minnes ne sitten panet? Maan alle kai.

Yhtenä aamuna lenkillä huomasin mietteliään hahmon polttelemassa talonsa pihalla Armfeltin ja Rehbinderintien kulmassa. Mitähän liikkui Jussi Halla-ahon päässä? Aika rumalla tempulla torppasivat Eu-vaaleista, vaan tuskin lannistuu poika. Mielipiteen vapaudesta kauniisti puhutaan. Yhteisö, joka ei siedä vastatuuleen puskijoita, vaikka rajuja, on yhdensuuntainen ja heikko, itsestään epävarma.