Waltari kuvataiteilijoineen on ehtinyt Vaasaan. Näyttely on hienosti ripustettuna Tikanojan taidekodin kolmessa kerroksessa, miltei täydellisenä. Auki enää viikon, sitten Tampereelle.

Kävin Vaasassa taidetreffeillä, Tikanojan koti kiintoisa tuttavuus, myös talon ja kokoelman historia. Kenties olen joskus kauan sitten täällä poikennut. Kun Eemu Myntti on talon oma taiteilija, yhteydet Waltariin luontuivat itsestään. Tilaisuus sujui lämpimästi, varsinkin kun sen avasi Christine Bengtssonin kaunis ja tunnelmallinen Eric Satie -esitys. Tällainen huippuluokan pianisti täällä, kaupunginjohtajan rouvana! Saimme tarjoilua ja vilkkaan keskustelun, fiksua yleisöä.

Nautimme päätteeksi taidekodin johtajan Anne-Maj Salinin tarjoaman illallisen bistro Ernstissä Wasa Teaterin talossa, olikin huippupaikka ja loistava palvelu. Muistettakoon että Waltari asui talvisodan komennuksella tällä paikalla hotelli Ernstissä. Ilmeni että Christine asuu perheineen Myntin talossa, jonka matkalla ohitimme. Kaikki osui hämmästyttävästi yksiin. Joskus kirjan kirjoittaminen kannattaa, kun se tuottaa tällaisia jälkimaininkeja.

Pohjalaisista puheen ollen, useampikin on tässä hämmästellyt mikä Antti Tuuriin on mennyt. Miksi hän yritti vauhdittaa ohuen Paasilinna-kirjansa markkinointia haukkumalla minut ja Waltari-kirjani näkyvästi Iltalehdessä? Eikä Erno itsessään siis enää kiinnosta? Vastatkoon ne jotka asiaa paremmin tuntevat.