Julkaistiin Pekka Tarkan Joel Lehtos -elämäkerran ensimmäinen osa. Meitähän oli Otavassa Pekan praktikumin entisiä oppilaita ainakin viisi: Vesa, Niemen ja Salokanteleen Jussit, Timo Salminen ja mä. Oli huoneen täydeltä muitakin. Pekka piti hyvän puheen ja puolusti elämäkerrallista tutkimusta kuten pitääkin. Silloin 70-luvulla se oli aivan pannassa ja taitaa olla vieläkin siellä yliopiston puolella. Näitä me kumminkin rohkenemme pusata, niin Jussit kuin minä ja Vesan kanssa kohta uutta putkeen, ei auta. Ei paljon akateemiset säännöt saati teoriat enää säikyttele, eipä Pekkaakaan.

Illalla jatkettiin Lehtos-juhlia Bässnäsissä pohjoisella Kirkkonummella, missä Leena Majander ja Antti Reenpää olivat järjestäneet loistokkaan vastaanoton Pekan kunniaksi. Puheita pidettiin, hauskoja, aivan palasi mieleen Pekan väitöskaronkka 1977 Liisankadun vanhalla laitoksella. Samaa sakkia paikalla vaikka vähän harmaantuneena. Paavo Lipposta puhutimme Vesan kanssa ja kuulimme synkät madonluvut taloustilanteesta ja jälkiviisaista Kekkos-kriitikoista. Muistelmat puhkuvat Paavon ahjossa, syksyllä pitäisi jo ensimmäistä osaa pukattaman ulos. Mainitsipa myös paheksuvasti nämä pääministerin eläkeideasta riekkuvat tahot, tuntui kuin olisi itse samassa asemassa esittänyt jotakin vieläkin rajumpaa. Kovina aikoina johtajalta vaaditaan rohkeutta tehdä epäsuosittuja päätöksiä. Sodistakin puhuttiin, Neuvostoliitosta, 60-luvusta ja suomalaisesta oveluudesta sekä viisaudesta. Jota nykyinen nuori polvi ei enää pysty käsittämään (vrt. Heikka ja Boxberg). Kuinka neukut sentään pidettiin käsivarren mitan päässä, vaikka painostus oli kovaa.

Puhe vaihtui teatteriin ja radioon, kun buffetin puolella iskeydyimme Kalle ja Ritva Holmbergin juttusille, paljon Lehtos-muistoja ja muutakin. Muisteltiin Turun kotkien kaudelta Henkien taistelua, jonka itsekin näin, muisteltiin radiokuunnelmia, nuorena nukkunutta Joel Lehtos -seuraa ja Kiilan talkoita Putkinotkossa, myös sen paikan nykyistä hiljaiseksi mennyttä tilaa. Ensi kesänä on luvassa jotakin henkiin herättelyä siellä Savonlinnan ja Säämingin suunnalla. Pekka päivällä julisti, että Lehtosta rakastetaan Savonlinnassa, kuinka lienee. (Tuli mieleeni se Sillanpää Hämeenkyrössä…) – ja oliko nyt Leenan kanssa kun aavistelimme, että Pekan suurin rakkaus on lopulta aina ollut tämä Lehtonen. Kaksi entistä ja yksi nykyinen vaimo oli kirjaa juhlimassa, hieno saavutus sekin.