Vielä mainittava Varsovan Kansannousun museo, joka (kunhan sen ensin löysin, vaivalla) mykistää ja tyrmistyttää, ravistaa perustuksia myöten. En ole missään koskaan kokenut museota, jossa sota suorastaan hyökkää silmille, tulee ihon alle, jää painajaisena vaikuttamaan. Suunnattoman taitavasti suunniteltu kansannousun elävöitys kuvin, filmein, aidoin sotakaluin, lentokonekin katossa, viemäreissä saa vaeltaa, tuntea nahoissaan jotakin siitä suunnattomasta kurimuksesta, johon kaupunki loppukesällä 1944 joutui – yritettyään ottaa vallan saksalaisten poistuessa, ennen venäläisten tuloa. Saksalaiset tekivät kaupungista selvää ja venäläiset katselivat Veikselin takaa päältä ja tulivat sitten tyynesti ottamaan rauniot haltuunsa. Kaiken keskellä eli, taisteli ja kuoli urheita puolalaisia satoja tuhansia. Kaksi kuukautta vastarinta kesti ennen kuin murtui.

Lento kotiin on vaivaton, sama kuin Helsingistä Rovaniemelle. Kiitos hienosta matkasta Suomi-Puola Yhdistysten Liitto, joka vastasi ja suunnitteli, ensin vanha kaveri Markku Kontro ja sitten Marjukka Mäyry. Loistavasti meni kaikki, Puolaan palaan varmasti.