Olihan päivän teemastakin tapahtumaa, mutta ensin lämmin kannatus Seija Hanssonin, Satu Sandströmin ja Lea Virtalan tärkeään kirjoitukseen Hesarissa. On täysi syy kaikin voimin vastustaa Eiran kauniin rantakaista uhraamista autojen paikoitukseen. Riittänee että se on veneiden hallussa talvikaudet. Mutta tämä oli odotettavissa jo silloin, kun uutta asuntoaluetta tuonne Hernesaaren nokkaan alettiin tiheään rakentaa. Ruuhka kasvaa, viihtyisyys vähenee.

Kankurinkadun kultaisen postin häviämisen syykin on osaksi ainakin uuden kerrostalon uhka nykyisen matalan ja valoisan nurkkauksen paikalle. Murheellista. Jospa lama syvenisi niin, että rakentamista ei aletakaan aikoihin. Lienee turha toivo.

Lohtua tarjoili sentään hieno Kalevala-näyttelyn avajainen Ateneumissa illalla, taidetta ja musiikkia silmäin ja korvain täydeltä ja kansallisen kulttuurin elähdyttämää sakkia pieneen tungokseen saakka. Pekka Jalkasen ’Taivaallisen härän tappo’ kuulosti komealta ja rämeältä, Marjatta Tapiolan taulut peräti lennokkailta näyttivät. Mutta hienostelisin liiaksi jos väittäisin, että olin kaikesta kauhean vaikuttunut. Pieni pinnistyksen tuntu tällaisissa monitaiteellisissa kohtaamisissa taitaa mieliin hiipiä.