Taas Helsingissä. Mannerheim-elokuvan rahoitus rakoilee. Paha juttu, ellei sitten keräystemppu. Tuskin sentään, sympatiaa kertyy, mutta tippuuko kotimaasta tarpeeksi tukea. Tällaisessa tapauksessa, kun valmistelut jo pitkällä, hanke yleensä runnotaan alkuun ja läpi vaikka väkisin. Selinin ja Harlinin sisu punnitaan.

Oscar-gaala näyttää, kuinka loistavia esiintyjiä amerikkalaiset tähdet ovat. Heille suo kaikki sokeriset ylilyönnitkin anteeksi, fiilis on niin vahva. He näyttelevät hyvin katsomossakin: näyttävät ihan aidosti iloitsevan voittajien puolesta.

Kuinka toisenlainen on tunnelma meidän Jussi-juhlissa, tosin viime vuosina kohentunut. Malli on saatavilla. Mutta kiitospuheissa ei useinkaan kehumista, sitä tavallista tota noin -jahkailua. Oscar-elokuvista en osaa sanoa, en ole nähnyt. Olisin suonut edes Troellin Ikuistetut hetket ehdolle ulkomaiseen sarjaan. Ehkä tulee aikaa mennä elokuviin.