Puhuipa Anja Snellman järkeviä aamulla mediakokkauksessaan. On tosiaan kummallista, kuinka herkkänahkaisiksi kaikki ovat tulleet, kuinka media väijyy pienintä lipsahdusta poliitikoilta, kuinka tosikkomaisesti rypistellään, kuinka loukkaannutaan ja pyydellään anteeksi. Maahanmuuttajista puhuttava fraaseja kieli keskellä suuta, vähänkin kriittisempi konkreettinen havainto kimpoaa rasisti-syytöksinä niskaan. Jospa rentouduttaisiin ja jatkettaisiin Anjan viittomalla vapaammalla linjalla: sana sanasta eikä siinä sen kummempaa mutristelua.

Jussi Halla-ahon rinnastus Pentti Linkolaan oli aika osuva, perimmältään, ja kuinka erilaisen kohtelun ovat mediassa saaneet. Linkolahan arvosti Hitlerin toimintaa (vapautti maapallon muutamasta miljoonasta kuluttajasta) ja yllytti reippaasti meillä murhaamaan liikkeenjohtajia, eikä mikään vihreä ryhmä tehnyt tutkintapyyntöä. Herättäjiä, huutajia korvessa kumpikin, mutta Halla-aholla näyttää kannatus vain kasvavan. Katainenkin rupeaa varovasti myötäilemään.

Aino-Kaisa Saarisen hiihto riemastutti kun palailin omalta Myllykolun lenkiltä. Kakkosnaisen nousu koskettaa. Onko taas ruvettava seuraamaan hiihtoa? Loistavat kelit jatkuvat kotinurkilla.