Arkistossa kaiveltiin Yrjö Jylhän papereita Vesan kanssa, valokuvia löydettiin, kaikenlaista kiintoisaa. Kuinka unohdettu klassikko Jylhä ihmisenä onkaan. Runoilijan suhde sotaan oli verisen vakava, sille tielle jäikin.

Ei mitään ihmettelemistä siinä, että Smedsin vapaa mukailu Tuntemattomasta herättää tv-tallennuksen jälkeen pientä kitinää. Sota anarkistisena leikkinä ei oikein innosta, kun oikeitakin on juuri nähty ja edelleen käydään. Suomen sotien todellisuus taas häivytetty teatterissa niin taiteelliseksi temppuiluksi, että tunnistaminen vaikeaa ainakin veteraaneille ja asiaan vähän perehtyneille. Kyse ei olekaan sodan kuvauksesta, vaan tunnetilasta, purkauksesta, Kiven sanoin murheellisesta iloleikistä.