Jos haluaa pienen ulkomaanmatkan vähällä vaivalla, kannattaa käydä Itäkeskuksessa. Siellä on erilaista kuin missään muualla. Sillä välin kun Marja hoiti asiaansa, poikkesin lähetystorille ja löysin heti oivallisen, solakasti muotoillun ja siistin lukutuolin, ja uskoa sopii että halvalla. Ravintolamaailman thai-ruoka oli maittavaa. Ja eksoottisia tyyppejä näkee enemmän kuin missään muualla tässä maassa.

Mitä on sanottava siitä, että toiset silmälasini, jotka huolimattomasti unohdin lentokoneen etupussiin (joka muutenkin kaikkea nielevä katiska), katosivat sen tien ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi. Huomasin unohduksen heti Thomas Cookin koneesta poistuttuani Las Palmasissa, mutta eivät tietenkään päästäneet takaisin hakemaan niitä. Välittömän etsinnän aloitukseen lentokentän toimistosta kului ehkä kuusi minuuttia. Tähän päivään mennessä laseja ei ole löytynyt. Kuka oli näin nopea välistävetäjä? Ja kuka mahdollisesti hyötyy juuri minulle mitatuista laseista, silmätkin vähän eri paria. Ei ne kehyksetkään niin kummoisia olleet.

Dokumentti Stanislavskista Teemalla erinomainen, ja se jatkuu. Paljon uutta aukeni ainakin minulle, erityisesti sponsorien merkitys uuden teatteritaiteen synnytyksessä. Miten sysäävä oli kouluaikoinani Tšehovin Lokin esitys Kansallisteatterissa syksyllä 1962, Kaliman ohjaus tietysti. Tajusin äkkiä mitä on taide. Pitäisi palata Tšehoviin, silloiseen mielikirjailijaani. MTV-aikoinani vierailin Moskovassa jollain tv-festivaaleilla 1984 ja osuinkin Taiteelliseen Teatteriin Tšehovin kuoleman 80-vuotisjuhlaan. Olipa pompöösia menoa, kirjailijan henki kaukana. Teatterin henkilökunta istui näyttämöllä, ja pitkiä puheita pidettiin. Tšehov olisi pitkästynyt kuoliaaksi.

Valtiopäivät on avattu ja köyhän asiasta muistutettu kolmenkin puhujan suulla. Mitkä sitten lienevät käytännön ponnistukset, jää nähtäväksi kuten meillä toimittajilla on tapana sanoa. Puhemies Niinistö nousemassa arvojohtajaksi presidentin rinnalle ja pian ohi.