Joulun hienoin momentti: kun kaikki valmistelut on niin hyvin kuin tehty, mutta joulukaan ei ihan vielä ole alkanut.

Ajatus on lainattu Sillanpäältä, ei auta, samoin kuin Seuran joulunovellin alku. Hauskaa oli pitkästä aikaa kirjoittaa vapaasti – vaikka sitten Akropoliin juurella. Niin pääseekin parhaaseen joulutunnelmaan – kuin Sylvian joululaulussa.

Totta puhuen olemme Hämeenkyrössä, tutussa Villa Viehätyksessä – lunta on ja varsinkin viimaa ja tuulta. Piti laistaa Sikomäen maisemakirkkokin taivasalla, nuoria tuli joulun viettoon ja kinkun maistoon sopivasti eilen ehtoolla. Ja kinkkuhan onnistui taasen. Tästä se käyntiin pannaan.

Thomas oli aika hyvä jouluelokuva, muutenkin kuin Pöystin ja Siimeksen ansiosta. Näitähän katsoisi vaikka lukisivat puhelinluetteloa. Mutta onnistuiko Enbuske provosoimaan ketään hereille uskonnonvastaisella hyökkäyksellään? Epäilen. Nyt suvaitaan kaikkea, jopa väärinkäsityksiä, yksinpuolisuuksia. Ja joulunalushäirintää uskovaisia kohtaan. Uskonnon voimaa et koskaan nujerra. Et ainakaan heiveröisillä järkisyillä.

Joulun pyhä kolmikko on jo kannettu sisälle: kinkun lisäksi sahti ja kuusi, tietysti omasta rannasta. Näillä pärjätään. Savusauna saa odottaa ensi joulua, mutta nykyvaihe enemmän kuin lupaava! . Alhaalta kuuluu jo valmistelevaa naurunremakkaa. Jouluhan on.

Kävimme aamulla perinteisellä tervehdyskierroksella ensin naapurissa Ylivakerin Laurin ja Paulan pirtissä, siellä uusi ihme: tytär Sanni Pauliina silmittelee tarmokkaana ensimmäistä jouluaan! Ja Korkalan Tyyneä, uskollista kissanhoitajaamme tervehdimme ja tietysti lenkki päättyi vankkaan tukipisteeseemme Ylivakerin taloon, missä Taunon ja Hilkan kanssa vaihdoimme uusimmat kuulumiset. Tauno sai vankkaa joululuettavaa, mutta kiristi lupauksen ettei tarvitse ihan joka riviä lukea… ”Sää tunnet sen Waltarin pian paremmin kuin se itse”, tokaisi isäntä.

Haudalle enää matkaamme joulurauhan jälkeen. Elinaa muistamme, tuli äsken kuluneeksi tasan 20 vuotta hänen kuolemastaan. Ja Kyrön Joulussa on sopivasti kaksikin kuvaa innokkaasta partiolaisesta joskus 50-luvulla. Kiitos kaikesta, kaunis vaimoni! Vaan onpa ihana tämä nykyinenkin, en parempaa mistään voisi löytää.

Kun nyt aion pitää pientä hyvin ansaitsemaani taukoa monenmoisen hillumisen jälkeen haluan toivottaa kaikille, jotka ovat jaksaneet näitä rivejä silloin tällöin silmäillä ja joskus kommentoidakin: