Kotona olen kuulemma jo monena päivänä uhonnut, että tämä on nyt viimeinen juhlavuoden W-tilaisuus. Nyt se kumminkin koitti. Hurautin Pasilaan puhelemaan Waltarin ja Sillanpäänkin joulutarinoista Nadja Novakin ja Seppo Puttosen hyvässä seurassa. Meillähän on nämä kaksi ylivoimaista joulun kirjailijaa. Sopiva lopetus kiivaalle kiertueelle. Juttelu tulee Tv1:n aamussa ensi tiistaina aatonaattona, sanoivat.

Tuntuupa tyhjältä. Mitäs nyt tekisin. Lähdin hyvästelemään Kotiseutuliiton pitkäaikaista (yli 40 vuotta!) toiminnanjohtajaa Markku Tanneria hänen läksiäisiinsä Kalevankadulle. Jonkun verran ehdin Markunkin keikoilla heilua, milloin kotiseutupäivillä Hämeenkyrössä, Ikaalisissa, Kannuksessa, Suomussalmella ja vallankin Vuonislahden markkinoilla, miehen kotitantereilla. Paikalla oli kansallisen perinnetiedon johtoväkeä, Lepolan Marjakin Hämeenkyröstä, piirakoita ja kuohuviiniä saatiin. Pekka Laaksonen piti rennon ja luontevan puheen, johon Markku vastasi. Ansioista miestä kehuttiin eikä syyttä. Kuinka moni on käynyt Suomen jokaisessa kunnassa?

Ja aina ilmaantuu Union lukijoita, saan vaikuttuneita kommentteja. No toistakin laitaa tulee, lähinnä nuorilta tieteilijöiltä. Kaikkia ei miellytä kirjan kertova kansantajuinen ote.