Juhlaputki alkaa taittua.

Linnassa oli hauskaa kuten ennenkin; nyt vähän jännittävämpää kun Marja tuli ensimmäisen kerran ja piti kovasti tästä meiningistä. Sattui hauskasti, että perheystävämme Eeva-Liisa Haimelin pääsi samaan seurueeseen ja nautimme rennosta hulinasta ensin yläkerrassa ja sitten salongeissa, paljon tuttuja. Tanssilattialle ehdimme kunnolla vasta loppupuolella, ja varsinainen tanssi alkoi kun tv-kamerat sammuivat ja puolet väestä katosi: tulihan tilaa! Sitä ennen tanssi on lähinnä tungeksimista. Jammailimme pitempään kuin oli aikomus, mikä kiire sieltä pois oli kuten niin monilla. Siellä tanssivat ministeri Lehtosalo ja puheenjohtaja Urpilainenkin jotta oksat pois, tulevia hallitsijoitamme? Enemmän todellista kuvattavaa linnassa olisikin vasta sitten kun kamerat siirtyvät jatkoille. No mekin vähän päästä Kämpiin istahtamaan, ja iloista oli sielläkin, hillittyä ja hyväntuulista.

Kaikkiaan hyvät bileet eikä pukuihin ehtinyt kovin paljon keskittyä, kasvoihin enemmän. Upeita olivat kieltämättä Matti Vanhanen ja Sirkka Mertala kun heitä ohimennen tapasimme. Matti muisti, että kun viimeksi tapasimme Tarvaspään museossa runsas vuosi sitten, hän ei vielä voinut Sirkkaa esitellä, tilanne oli delikaatti. Nyt oli toisin. Kauniita pukuja ja naisia näkyi linnassa ehkä enemmän kuin ennen, tyylikästä ja hilpeää. Säteilevä oli omakin daamini hohtavan punaisessaan. Presidentti uskoi kätellessä Waltarin vielä joulunpyhinä lukevansa, ja moni muukin kertoi saman aikomuksen, hyvä niin.

Kun kerran vauhtiin päästiin, olimme kutsuneet hyviä sukulaisia täksi päiväksi talon täyteen: juhlistimme vielä kerran lasten yhtaikaista valmistumista keväällä ja Marjan toteuttamaa keittiöremonttia, vähän kirjaanikin. Rattoisaa ja riemullista monin tavoin.

Kaiken kohinan keskellä satuin kuulemaan Radioateljeen ohjelmaa Yrjö Jylhän runoista; oikein koskettava ja kouraisevasti toteutettu, Tiia Lousten ohjaama kooste, Heikki Kinnunen erottui miehekkään karuna lausujana. Tuleehan uudestaan joskus, toivotaan.