Varsin harvoin saan aamuvarhain kurkistaa sellaista sivua kuin tänään Hesan kulttuurin ykkösjuttu oli. Varovasti vilkaisin onko jotain noloa keksitty, mutta ei! Täyttä asiaa, mitoitus miltei mahtava. Totta sanoen olin helvetin kiitollinen, kerrankin.

Kansallisesta kateusaiheesta voisi tietysti jatkaa vaikka kuinka, mutta pikemmin toivoisin ettei tätä kilpailun jälkipyykkiä enää tämän jälkeen suuremmin kehiteltäisi. Janten laki oli muuten aika hauska veto Sonniselta, sen tuomiovallan totisesti tunnen, kokemusta on kertynyt varsinaisesta Jantesta eli Hämeenkyröstä.

Eilisestä vielä: Martin markkinoilla oli rentoa ja rattoisaa, Jussin kanssa haastelimme ja mietinkin, että olisipa aina noin jäntevä ja tietävä haastattelija, voitaisiin vaikka jostain väitelläkin. Marja teki ostoslöytöjä, väkeä sellusi kaapelitehtaan täydeltä.

Pitkästä aikaa teatterissa! Lillanin Försäljarna, Mametin tutut myyntitykit, vetreänä esityksenä: selvästi näki että nämä miehet isä ja poika Sarkolan johdolla nauttivat rooleistaan. Sähäkkä juttu ja kiitettävän lyhyt, joten voitiin vielä piipahtaa Torniin istumaan hyvässä seurassa.

Tänään illan suussa tein hukkareissun, joka on vanha aihe kirjallisuudessa. Siperialaisessa lumipyryssä ponnistelin asemalle ja yritin junaan ja Tampereelle, mutta kaksikin junaa kääntyi vain Ilmalaan huoltoon. Täysi kaaos päällä. Kun viimein päästiin lähtemään, juna jätätti Hämeenlinnaan mennessä niin paljon ettei kannattanut jatkaa. Näin jäin valitettavasti pois Akateemisen kirjakaupan asiakasillasta, anteeksi vain, mutta yritys oli kova päästä paikalle. Veijo Meren tunnelmia koin absurdissa seikkailussa. Tulipa sentään mennen tullen luetuksi yksi Mankellin dekkari, erinomainen Väärillä jäljillä (Villospår). Dekkarissa kuten tässä voi olla suorastaan saarnanomainen sanoma, polttava ja valitettavasti yhä ajankohtaisempi: kansainvälinen lapsikauppa. Syytä lukea ja kestää myös tuskaisat tuokiot.