Sentään pääsimme St. Clementin basilican pohjakerroksiin, vihdoin. Olen sinne pariin kertaan ennen pyrkinyt, aina on ollut väärä ajankohta tai kaivaukset käynnissä. Hyvin saattoi uskoa, että tämä oli Waltarin lempikirkko syvässä tunnelmallisuudessaan, peräisin 300-luvulta jKr jolloin Konstantinus jo salli kristinuskon. Siellä sai vaeltaa hartaassa yksinäisyydessä, vain pari fransiskaanimunkkia seurana. Mitä suositeltavin kohde Colosseumin takana, ja miten erilainen elämänkerrostuma.

Pari muutakin kirkkoa selvitimme, Santa Maria Maggioren valtavuudessaan ja Santa Maria degli Angelin vanhassa kylpylässä Republican varrella. Kirkon ja kylpylän yhdistäminen olisi hyvä idea tänäkin päivänä. Hotellikadullamme Principe Amadeolla oli kaupungin vanhin pizzeria, perheyritys Est! Est! Est! joka osoittautui maineensa veroiseksi, suositeltava sitäkin.

Mitään erityistä ostettavaa emme keksineet, tämä oli hengen matka Mikan jäljille. Aiheesta pidin pari esitelmää seurueelle, jossa monia historian ja Waltarin tuntijoita, vaivatonta ja antoisaa porukkaa. Hauska oli silti lennähtää kotiin iltayöstä.