Akatemian henkilökuntaa oli hauska tavata WTC:n tiloissa; puhetta myös Waltarin asemasta akateemikkona, hänen haluttomuudestaan alun perin virkaan, jolloin se vielä oli kovin arvostettu ja korkeapalkkainen. Mutta velvollisuutensa hän hoiti ja puolusti aina akateemikon arvovallalla sananvapautta ja kannusti nuoria kirjailijoita. Akatemian nykyisistä näkymistä, mm. Eino Jutikkalalta jääneen viran hitaasta täyttämisestä kuulin lounaalla. Nykyisinhän se on vain kunnianimitys, silti tavoiteltu.

Pyrähdys Kouvolaan ja Elimäelle kirjallisiin tilaisuuksiin, joissa niissäkin riitti väkeä ja kuulijoita. Suuresta kuntaliitoksesta puhuttiin Elimäen rehtorin kanssa, suur-Kouvolan mullistukset edessä vuodenvaihteessa.

Ilahduttavasti tulee kännykkään ja koneelle reaktioita Tieto-Finlandian ehdokkuuksista, joita kummastellaan näköjään laajasti.

Historian lehti kääntyi Yhdysvalloissa, Barack Obamaan kääntyvät toivorikkaat katseet. Eipä ole helppo tehtävä hänellä. Mutta ensin on juhlan aika. Kun palasin rautatieasemalle klo 23.00, muuan siellä parveilevista mustista kavereista kätteli junasta saapuvia ja lausui silmät säteillen: – Obama!