Eilen vielä kerran Töölön kirjastossa, nyt aiheena Waltarin ja Saima Harmajan suhde, josta puhuivat myös Kari Uusitalo ja Päivi Istala. Harvinaisen paljon kirjallisia tilaisuuksia samana iltana, silti sateessa kertyi Waltarin nimikkosali taas täyteen.

Eeva-Liisa ja Marja keittiössä kun tulin, viiniä ja juustoa, kuulumisia teattereista. Eeva-Liisa oli Rikhardinkadun kirjaston Lontoo-illassa lausujana, Marja kuuntelemassa. Uusittu keittiö toimii jo asunnon keskuksena.

Tänään Raila Kinnunen kyseli kuulumisiamme, juttua tulee, ei auta. Puhuimme myös teatterikirjoista, Tauno Palosta ja minunhan pitäisi paremmin perehtyä Railan kirjaan Kyllikki Forssellista. Ehkä se kesken jäänyt Ida Aalberg -hanke aikoinaan on vähän jarrutellut. Lauri tekee Palosta hyvin perusteellista jälkeä. Jääkö ihminen vähän hukuksiin silti?

Tapaan Papa Giovannissa Marjatan, joka johtaa pian Waltari-turneen Roomaan. Voi olla rentouttava matka, ei virallisia esitelmiä.

Illalla Yövieras Työväenopistossa, Hannu Huuskan ohjaus. Tapaan toisenkin entisen alaiseni MTV-ajoilta, Aapo Vilhusen sekä tietysti Päivin ja tyttärensä ja Päivin esimiehenkin, Mikael Jungnerin. Onhan meitä kova porukka Waltarin komediaa katsomassa. Esitys luontuu aika hyvin, näytelmä on hauska ja henkevä, loppua kohti vähän liian rujoksi lyhennetty mutta toimii silti. Ilta kohoaa Hannun juhlaksi, hän lopettaa 30 vuotta kestäneen ohjaustyönsä opistossa tähän ja saa hyvin ansaitsemansa kultaisen ansiomerkin.

Huomaan muuten vasta, että Waltari on näytelmään pannut enemmän omaa perhe-elämäänsä kuin aiemmin huomasin: aina tiukkaa kotiapulaista myöten. Kaija ei anna isännälle ryyppyä. Waltari valitteli kuinka kotiapulainen Anni Tuovinen terrorisoi hänen perhettään vuosikymmenet.

Pitkästä aikaa katsomme yhdessä Sydämen asialla, hyvin tehty osa, sarjaa pitää harvenneenakin pintansa.