Lokoisa ja työhuonetta järjestelevän viikonlopun jälkeen esitelmä Svenska Litteratursällskapetissa, teemana siellä Borgå lantdag 1809, siihen sopi siis Waltarin Tanssi yli hautojen taustoineen. Henrika Tandefelt kertoi ensin valtiopäivien seremonioista hauskasti ja eloisasti, siihen saatoin sitten tauon jälkeen lisätä Waltarin romaanin kaksi tasoa ja poliittisen paralleelin vuosien 1809 ja 1944 välille, lähemmin siitä vaikka Unio Mysticassa. Ruotsi sujui kohtalaisesti, vaikka juttua kirjoitin vasta samana päivänä.
  Hyvä ja lämmin tilaisuus, Agneta Rahikainen johti ja totesi, että heillä on aina paljon väkeä mutta harvoin näin paljon. Tilat erinomaisen viihtyisät, pitäisikö keksiä joku tutkimuskohde, joka antaisi aiheen vierailla tiloissa (vanhassa tyttökoulussa) useamminkin.
  Maailma humisee suuria aiheita, pörrsiheilahduksia ja kuntavaaleja, mutta kauas ne jäävät kun tässä on täysi työ näitä omia pieniä menemisiä hoidella. Ehkä niitäkin ehtii vielä miettiä ja jopa kommentoida.