Turun kirjamessut messuttu, aina hauska käydä Turussa, Marjan koulukaupungissa.
  Siellä olikin liikkeellä ennätysmäärä väkeä jo perjantaina, jolloin olin vuorossa lavalla. Anna-Liisa haastatteli varmalla rutiinilla ja kirjallakin näytti olevan menekkiä. Hyvin pärjäävät Helsingin kanssa kilpailussa. Vastaanottoja oli kirjastossa ja taidemuseossa. Kirjastossa vietin muutenkin aikaa: onpa upea ja hienosti uusi osa yhdistetty vanhaan.
  Tapailimme taannoisia matkakumppaneita, varsinkin Jukka Parkkista vaimoineen. Jukka on virittänyt uuden kirjansa Ali Mustan matka Miklagårdiin Istanbulin muistoihin, taitaa olla ripaus Waltarinkin henkeä mitä Marja sitä hotellissa lueskeli. Jukka sai Tirlittan-palkinnon, ansaitusti totta kai.
  Omaa mielenvirettäni nostatti Hannu Marttilan hieno arvio Unio Mysticasta Hesarissa. Marttila on kuten Parnasson Karilakin pitkäikäinen Waltarin harrastaja ja tuntija. Rinnastus Tawaststjernan Sibelius-elämäkertaan täräytti ilmat vähäksi aikaa pihalle. Mutta tottahan onkin, että Waltarin kirjeet Sihtolalle on miltei samanveroinen aineisto kuin Sibeliuksen päiväkirjat.
  Liisi Huhtala vähän nyrpisteli Kalevassa samoille seikoille, joita Kuusela täällä Aamulehdessä reteästi nosti etualalle. Mutta Waltarin boheemi puoli, ”naiset ja viina”, on esillä vain joissain osissa yli 800-sivuisessa opuksessa.
  Olihan vielä Waltari-seuran järjestämä keskustelu teemasta Waltari ja Välimeri, ilo tavata pitkästä aikaa terävä Leif Salmén, jonka tietoviisaita esseitä olin juuri lukenut. Vain Waltarin Saksan suhteista olimme, luonnollisesti, eri mieltä.
  Paljon tuttuja, paljon kohtaamisia, kummankin lapsia tapailimme ja heitä syötimme. Iloista syysilmaa Suomen Turussa, sitten kääntyi myrskyksi ja ajelimme tänne Viehätyksen kyröläiseen rauhaan hiukan hengähtämään.