Kirjan julkistamispäivä.
  Kuten sanoin tilaisuudessa: kun olen jo saanut onnitteluja sen johdosta, että kirja on saanut hienon vastaanoton, oli kohtuullista että se viimein myös ilmestyi.
  Kovia kokeneessa WSOY:ssä on nyt hyvä meininki. Julkistamistilaisuus järjestettiin vanhan ajan hienossa hengessä. Väkeä tulvi yli äyräiden, Tiia lausui Waltarin runoja kauniisti ja riemukkaasti, uusi sädehtivä johtaja Anna Baijars esittäytyi, Katri Wanner hoiteli varmoin ottein juontoa ja minäkin sain puhua sydämeni kyllyydestä.
  Kyllä siellä esiintyivät muutkin, Ritva Haavikosta ja Juhani Suomesta Matti Kassilaan ja Waltari-seuran aktivisteihin, kukkia, kuohuviiniä ja halauksia. Mitä ihminen enemmän tarvitsee?
  Tietysti kunnon jatkot, nekin vanhaan hyvään tyyliin Kosmoksessa. Kun Vesakin pysyi mukana, tuli ihan nuoruus mieleen. Oltiin me taas reippaita poikia, ja Marja ja Katri paimensivat meidät kunnialla kotiin.
  Ja kirja, Unio Mystica, sehän tässä pääasia oli. Tuossa se nyt lepää järkäleenä pöytäni kulmalla. Että sen sain aikaan, ihmetyttää vieläkin.