Kaiken päivittelyn ja taivastelun keskeltä nousee muutama oivallus. Pekka Sauri huomasi kaiketi oikein, että nuoret ampujat tavoittelevat kuolemattomuutta, ja maailmanlaajuisen median suosiollisella avustuksella se onnistuu koulusurmilla hyvin. Kun poliisi pääsi ampujan jäljille, hän nopeasti aikaisti tekonsa. Kuinka voi tunnistaa tulevan murhamiehen, joka käyttäytyy haastattelussa asiallisesti ja vakuuttavasti? Mistä poliisille ennakoiva röntgenkatse?

&nbsp Naisopettaja tokaisi eilen opetushallituksen pääjohtajan ajatuksista että höpö höpö. Korkea viranomainen uskoo, että systeemi sinänsä voi tehostaa toimintaa. Opettajat tietävät käytännössä kuinka terveydenhoito kouluissa toimii. Jonot täyttyvät lintsareista ja kiltti paapoja uskoo herkästi kunkin ongelmiin. Todella ongelmainen ei hevin jonon hännille lähde. Kaikkein vähiten yli-ihmisoppia imenyt sankarimurhaaja. Kuinka terkkaritäti hänet tunnistaa jollei poliisikaan? Jos epäileekin, yksilön tietosuoja pysäyttää tiedonvälityksen. Opettaja ei saa tietoa oppilaiden terveydellisistä ongelmista.

&nbsp Pekka Hyvärinen on toinen realistinen kaveri ja valmis suitsimaan nettiä, mutta ymmärtää median velvollisuuden kertoa mitä maassa on tapahtunut. Jatkuvaa väkivallan hyökyä kaikilta kanavilta Pekka näköjään myös rajoittaisi. Sieltähän tämä kierre lähtee, halusta nousta kohtalon määrittelijäksi, palkintona ikuinen julkinen elämä. Radiossa sanotaan juuri, että meillä vallitsee maailman roisein väkivaltakulttuuri, videoiden katselurinkejä ja sellaisia. Tässä on päättymätön työmaa hyvää tarkoittaville suitsijoille. Mutta onko tehoavia keinoja? Kuinka voisi pehmentää kivikovaa kilpailuyhteiskuntaa? Sitähän laajasti ihannoidaan, sen näennäisiä tuloksia.

&nbsp Eilen illalla aivan erihenkinen ilmapiiri Porthaniassa, missä Taavi Kassila isännöi luentotilaisuutta henkimaailman ystäville. Esitelmöin Waltarin etsinnästä ja mystiikasta, harvinaisen kiitollinen oli kuulijakunta ja aktiivinen keskustelemaan. Positiivinen kokemus toissaillan lievän väsähdyksen jälkeen.